Kirjoittanut horkkaleustu | huhtikuu 17, 2018

Eteläisten kylien Fb

Kylien tuoreimmat kuulumiset löytyvät kolmen kylän (Horkka, Saakoski, APS-kylät) yhteiseltä Facebook-seinältä:

https://www.facebook.com/korpilahdenetelaisetkylat/

 

Mainokset
Kirjoittanut horkkaleustu | huhtikuu 17, 2018

Leustun Lenkki 10.5.2018

leustunlenkki_2018

Kirjoittanut horkankyla | huhtikuu 13, 2017

Elias, Yrjö, Jyri, Jyrki, Markku ja Markus

Elias 17.4.

Eliasta sananparsissa

”Eljakselta kurjet tulevat ja västäräkki kurjen siiven päällä”.

17.4. on ollut Eliaksen nimipäivä tuoeen 1929 saakka. Eliaksen nimipäivä siirrettiin vuonna 1929 huhtikuun 9. päivään kyseisenä päivänä syntyneen Elias Lönnrotin muistoksi.

Eliasta sananparsissa

”Eljaksen poudat ovat pitkälliset poudat keväällä”.

Huutoyöt – Yrjö, Jyri, Jyrki 23.4.

Yrjöä, Jyriä ja Jyrkiä sananparsissa

”Mikä on Jyrkinä katolla, se on Erkkinä (18.5.) maassa”.
”Yrjönpäivää vasten jos kylmää, niin kylmää niin kauan kuin on riekon kokoinen lumi maassa”.
”Jyrinä kun kylmää, silloin on kesän tulo hidasta”.
”Jos Yrjönyönä on kylmä, tulee kylmä kevät”.
”Jos ennen Jyrinpäivää ukkonen jyrisee, niin odotetaan kylmää ja sateista kesää”.
”Yrjö auran pellolle kantaa, Markus käelle kielen antaa”.
”Jos Yrjö inuu, niin Urpo uikuttaa”.
”Jyrki tuo takan heinää, Miikkula tulee heinäreen kanssa”.
”Jyrki tuopi kainalossa, Varpu tuopi vakkasella, Miikkula koko reellä”.
”Jyrki heinää syleltä, Pyhä Risti parmahalta”.
”Jyrki ahvenkeseelin kera tulee, Miikkula vihannan vihon”.
”Jyrinpäivänä hyräys lintumiehen pyydyksessä, Ristinpäivänä rimaus kalamiehen kattilassa”.

Yrjön, Jyrin ja Jyrkin taikoja

Jyristä alkavalla viikolla aloitetaan touot.

Jyrinpäivänä pitää nousta varhain aamulla tupaa lämmittämään ja rieska jouduttaa. Kuka ensimmäisenä kerkiää tupansa lämmittämään, sen kesätyöt ovat etuajassa tehdyt.

Jyrinaamunan toivotaan miestä ensimmäiseksi vieraaksi taloon. Jos nainen sattuu tulemaan, siitä seuraa onnettomuuksia – tämähän nyt on sanomattakin selvää!

Jyrkinä on susivaara

Huutelu liittyi Yrjön, eli Jyrkin päivän aikoina siihen, että kun juuri silloin laskettiin karja ulos, niin pidettiin meteliä, jotta saatiin sudet karkotetuksi. Karjan laskeminen ulos kesälaitumilleen (metsiin) oli suuri tapahtuma. Erityisesti silloin oltiin huolissaan siitä, ettei sudet ilmestyisi karjaa verottamaan. ”Hyvä Jyrki, pyhä Jyrki, pane hurtat kiinni suviöistä talviöihin!” – Tai huudettiin vain: ”Jyr, jyr, paa koiras kahleisiin!” – Koiralla tarkoitettiin sutta.

Sudenpojat syntyvät Yrjönyönä, ja siksi on kytätty tarkoin, missä susi poikineen on asustanut, sillä koko perheen yllättämällä on saanut hyvät tapporahat.

Yrjön, Jyrin ja Jyrkin taikoja

Jyrinpäivänä ei saa ajaa hevosella, muuten kesällä karhu ahdistaa.

Jyrinpäivän aattona tehtiin liidulla tai savella kaikkiin oviin pyörylä ja sen keskelle risti.

Jyrinpäivänä raudoilla kierretään kaikki huoneet ympäri, kirves kädessä, jokin rauta kainalossa tai muuten, etteivät madot (=käärmeet) tulisi pihaan.

Jyrkinä kastelevat nuoret ja vanhat toisiaan, etteivät kesällä sääsket syö.

Yrjönyönä susi poikii ja ulvaisee niin monta kertaa, kuinka monta poikasta tulee. Metsämiehet menevät kuuntelemaan silloin.

Kun ukkonen jyrisee ennen Jyrinpäivää, pitää kolme kertaa mukkia heittää, ettei niittäessä ja leikatessa sivuja kivistäisi.

Luteitten karkottamiseksi tuodaan ennen Jyrkiä tapetun käärmeen pää tupaan ja pannaan seinänrakoon. Silloin häviävät luteet.

Jos ennen Jyrinpäivää tappaa käärmeen ja vie kaalimaahan, niin sinävuonna eivät madot kaaleja syö.

Jyrinpäivänä pitää olla oikein hiljaa. Pitää kävellä sukkasillaan ja voidella oven saranatkin. Sitten ei ukkonen tee kesällä pahojaan.

Jyrkinä jos russakkakin rusahtaa, tulee kesällä ukkonen.

Jyrinpäivänä lahjotaan isoa kuusta pihapiirissä. Kuusen juurelle viedään ruokia. Jos eläin keskellä kesää kuolee, siinä oli vika, ettei oikein Jyrinpäivää pyhitetty.

Keväällä Jyrinpäivänä laitetaan talvelliset uuniluudat aidanseipäisiin. Sitten menestyvät kanat hyvin, eikä haukka niitä tapa.

Jos ennen Jyrkiä löytää sammakon ja syöttää siitä toisen puolen hevoselle ja toisen puolen ompelee kellon kantaan, niin ei sinä kesänä hevonen kauas loittone eikä aitojen yli hypi.

Yrjöä, Jyriä ja Jyrkiä sananparsissa

Yrjö saapuu merkkipäivänään ahvenkesseli selässään. Ahvenen kutu alkaa silloin pohjoisessa. ”Jyrkinä jyräys kalamiehen kattilassa”.
”Jos ennen Jyrkin päivää ukkonen jyrisee, niin odotetaan kylmää ja sateista kesää”.
”Jos Yrjön yönä on pakkanen, niin sitä jatkuu 40 yötä; jos silloin taas on lämmin, on lämpimiä öitä 40 peräkkäin”.
”Kun Yrjönyön kylmää, niin yhdeksän yötä perähän, vaikka keskellä kesäsydäntä”.
”Jos Yrjönpäivänä on kylmää, niin menee kolmas jyvä tähästä, kolmas halko pinosta”.
”Jos Yrjönpäivänä on kylmä, niin menee kolmas jyvä tähkästä ja kolmas halko pinosta; jos on lämmin, niin eivät hallat sinä vuonna pane”.
”Yrjönyön pakkanen vie yhdeksännen tähkän viljasta ja yhdeksännen halon pinosta”.
”Jyrin kun kylmää, silloin on kesän tulo hidasta”.
”Jos Yrjönyönä on kylmä, tulee kylmä kevät”.
”Jos Yrjönyönä on pakkanen, niin pakkasta jatkuu 40 yötä; jos silloin on lämmin, on lämpimiä öitä 40 peräkkäin”.
”Jos Yrjönyönä kylmästää, niin 9 yötä kylmästää, vaikka keskellä kesää”.
”Jos vanhan Jyrin kylmi, se merkitsi hallavuotta, jos ei, sai kylvää vaikkaa hetteen reunalle, eikä halla turmellut”.
”Jos Yrjönpäivänä pakastaa, niin ohrat hyvin kasvavat”.
”Kun Yrjönyön kylmää, ei seuraavana kesänä tule marjoja”.
”Kun Yrjönpäivänä laiho on liikkunut, niin on Jaakonpäivänä uutinen”.
”Kun oras näkyy Yrjönpäivänä lumen alta, on se Jaakkona kykkäässä”.
”Mitä ennen Yrjänänäpäivää oras kasvaa, sitä ennen Jaakonpäivää se leikataan; mitä jälkeejn Yrjänänpäivän se huomaaan kasvaneeksi, sitä jälkeen Jaakonpäivän se leikataan”.
”Jos sika Jyrinpäivänä menee rapakkoon, niin ei se sitten enää mene koko kesänä”.
”Jos Jyrinpäivänä kovasti tuulee, niin on karhu vihainen tulevana kesänä ja raatelee kovasti elukoita!”.
”Yrjönpäivänä kun tuulee, tulee tuulinen kesä”.
”Mikä on Jyrkinä katolla, se on Erkkinä maassa”.

Yrjön ja Jyrkin taikoja

Jyrypäivänä kuljetaan metsissä jyskämässä sen sijaan, että kotona ollaan hiljaa, siksi että ukkonen jyrisisi metsissä eikä kotona.

Jyrinpäivänä ei saa tehdä piirakkaa, ei käyttää värttinää, eikä nähdä köysiä, muutoin kesällä näkee paljon käärmeitä.

Yrjönpäivänä ei saa kehrätä, ettei tule ukonilmaa.

Jyrinpäivänä ei saa antaa kenellekään mitään, että tulee hyvä vuosi.

Jyrkinä ei saa viedä mitään toiseen taloon, ei edes tulta.

Jyrinpäivänä ei saa mennä paljain käsin ulos. Pitää olla lapaset kädessä, vaikka olisi miten lämmintä. Muuten tulee koko kesäksi kädet kipeiksi taudeista, jos oli paljain käsin.

Jyrinpäivänä kaikki narut, kirveet, vasarat, viikatteet, härkkimet, piirakkakapulat, seulat ja puukot peitetään maahan tai muuten piilotetaan. Tämä takaa sen, ettei tule sekamelskaa asioissa ekä kiistoja talon väelle.

Markku, Markus 25.4.

Markkua ja Markusta sananparsissa

”Kun Kaali-Markun kylmää, niin eivät kukkatouot menesty”. – ”Jos Kaali-Markuksen kylmää tulee huono kaalivuosi”. – ”Markus heinäladot sotkee, jos silloin on sula yö, tulee hyvä vuosi”. – ”Markus käelle kielen antaa, Valpuri vakan vainioille kantaa”. – ”Markun yö marjat syö”.

Markus ja Markku ovat alkuperältään sama, kuin evankelista Markus, jonka merkkipäivänä huhtikuun 25. päivä on ollut jo vuosituhannen ajan.

Markus kantaa auran pellolle

Maamiehille tämä on eteläisessä Suomessa tärkeä kesäntulosta kertova päivä. Markus eli Markku on kevään miehiä, sillä hän ”kantaa auran pellolle”. Jollei Yrjökin sitä ole jo tehnyt.

Markkua ja Markusta sananparsissa

”Jos Markuksenyän kylymää, niin on se huonon vuoren merkki ja kylmää vielä 39 yötä, jollei ennen, niin heinäkuulla”. – ”Jos Markun varpaita palelee, niin on pakkasta 40 yötä peräkkäin”. – ”Jos on Markkuna hallaa on hallaa seitsemän viikkoa”. – ”Jos Markunyön kylmää, niin kylmää ohran pään”. – ”Jos Markunyönä kovasti pakastaa ei seuraavana kesänä tule mustikoita”. – ”Jos ei ennen, niin Markunpäivänä pitäisi käen kukkua, sillä vanhat sanovat käen kielen olevan Markun vyön alla”.

Markkua ja Markusta sananparsissa

Markun yön säätä on seurattu ja seurataan toki vieläkin tarkoin. Jos silloin on pakkasia, se tietää jatkuvia kylmiä. ”Jos Markun yö on kylmä, niin on 40 kylmää yötä peräsin”. – ”Jos Markun varpaat palelee, niin tulee kylmä kesä”. – ”Markuksen kylmä vie kolmannen tähään pellosta, kolmannen halon pinosta ja kolmannen kalan padasta”. – ”Kylmä Markku vie vain puolet heinistä latoon”.

Pojat uskaltavat mennä naimaan

Jos Markun aattoyö on leuto, seuraa siitä hyvä ja lämmin kesä ilman hallanvaaroja – niityt työntävät heinää, metsät antavat marjoja ja viljavuosi tulee runsas. On sanottu niinkin, että silloin ”kyllä pojat uskaltavat naimaan mennä”. – Lämpimällä Markulla on siten ollut moninaisia, positiivisia seuraamuksia

Kirjoittanut horkankyla | huhtikuu 9, 2017

Pääsiäiskokko

Pääsiäiskokko kasassa! Tervetuloa Saakosken urheilukentälle lankalauantaina 15.4. alkaen kello 15.00. Jo perinteeksi muodostuneessa, koko perheen pääsiäistapahtumassa on tarjolla on poniajelua ja kilpailuja lapsille, Saakosken kyläseuran kahviteltasta saa ostaa kahvia, mehua, limsaa, karkkeja, makkaraa, lettuja, munkkeja – ja arpojakin. Kokko sytytetään kello 17.00. – Saakosken kyläseura

Kirjoittanut horkankyla | huhtikuu 4, 2017

Pääsiäisen aika

Pääsiäinen

Pääsiäinen osuu eri vuosina eri päiville. Pääsiäispäivä on ensimmäinen sunnuntai kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäisen täysikuun jälkeen.

Pääsiäinen on vanhimpia kirkollisia juhlia. Aluksi Kristuksen ylösnousemuksen muistojuhlaa vietettiin joka sunnuntai. Vuosittaisen juhlan aseman pääsiäinen sai 200-luvulla. Pääsiäistä edeltää 40 päivän mittainen paastonaika, joka alkaa tuhkakeskiviikkona. Tätä edeltävä päivä, laskiainen, liittyy nimeltään paastoon. Paastoon laskeudutaan, laskiainen – paastosta päästään, pääsiäinen.

Pääsiäispäivän aamuun liittyy uskomus, että aurinko tanssii noustessaan Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Ihmiset ovat sekä Suomessa, että muissakin maissa kokoontuneet korkeille paikoille katsomaan tätä ihmettä. Kaikkea yliluonnollista kauneutta ja ihmeitä karttava nykyaika on selittänyt tämän auringon tanssimisen niin, että auringon valo vain taittuu taivaanrannan ilmamassoista ja tämä aiheuttaa auringon hypähtelyn. Pääsiäisaamun säästä on ennustettu tulevan kesän säätä. Varhain pääsiäisaamuna lapset keräsivät rantteella lastuja kasoihin saadakseen hyvän linnunpesien löytämisonnen. Metsä- ja vesilinujen munat olivat ennen tärkeä ruuan lisä kevätkesällä.

Kun tulee pääsiäinen,
niin silloin alkaa kevät.
Pienet kissat keltaisina
pajuun kiipeilevät.

Muutakin on kummaa:
kukko helttapäinen
munii munat koreat,
kun tulee pääsiäinen.

Kaikkien suurimpien juhlapyhien yhteydessä kansa on ahkerasti ennustellut tulevaa säätä, niin pääsiäisenäkin. Miltä suunnalta pääsiäisenä tuuleskelee, siltä suunnalta tuuleskeleekin sitten koko kevään ja kesän. Jos pääsiäisenä tuuli puhaltaa pohjoisesta kirkon ovesta sisään, niin on kylmää helluntaihin saakka. Jos pääsiäiseen osuu lumituisku, se ennustaa myöhäistä ja myrskyistä kesää. Jopa sellainenkin uhka on olemassa, että jos tuuli lennättelee pääsiäisenä tuiskuja, se lennättelee kesällä kytövalkeita. (Jos joku vielä nykyisin polttaa kytövalkeita).

Helluntainkin sää määrittyy pääsiäissään mukaan. ”Kun on pirttipääsiäinen, niin on nahkahelluntai (tai paitahelluntai)”. Tämän sananparren tulkinnasta kyllä ollaan epävarmoja, ja niinpä kukin tulkitkoon sen tavallaan. Pikku kylmäsen katsottiin sopivan pääsiäiseen, sillä silloinhan taivas on pilvetön ja aurinko nousee sekeeseen (selkeään säähän). Tästä pääteltiin, että kesähalloja ei ainakaan tarvitsisi pelätä. Kirkasta säätä pidetään hyvänä myös marjojen ja kukkien suhteen. Jos aurinko nousee pilveen pääsiäisenä, niin ikävä kyllä halla vie marjat ja kukat seuraavana kesänä. Ei ole hääviä sekään, jos aurinko pääsiäispäivänä ”paistelee häimäkästi pilviverhon läpi”. Siitä seuraa kaiken kaikkiaan hyvin sekava vuosi.

Palmu- eli virposunnuntai

Viikkoa ennen pääsiäispäivää. Aikaisintaan palmusunnuntai voi olla 15. maaliskuuta ja myöhäisimmillään 18. huhtikuuta.

Pääsiäisajan aloittaa palmusunnuntai. Nimi viittaa vihreisiin lehviin, joilla koristettiin kirkko. Jeesus ratsasti Jerusalemiin palmusunnuntaina juhliakseen pääsiäistä. Pääsiäinen oli jo silloin juutalaisten keväinen juhla.

Pääsiäistrullit

Lapset kiertävät trulleiksi pukeutuneina virpomassa. He lyövät kevyesti pajunoksilla aikuisia, ja lausuvat samalla onnea toivottavia hokemia, mistä he saavat pienen lahjan. Lahja on joko jotakin suuhun pantavaa, kuten karkkia, tai jokin pieni rahasumma.

Vanhan itäsuomalaisen perinteen mukaan virpomispalkka maksettiin vasta varsinaisena Pääsiäisenä eikä virpomispäivänä. Tästä on nykyään luovuttu kokonaan.  Varmaankin pitkälti käytännön syistä – riittää hyvin kun vain yhtenä päivänä ovikelloja rimputellaan.

Virpomista on meillä harrastettu itäsuomessa ja se liittyy ortodokseilla palmusunnuntain perinteisiin. Virpojat eivät itäsuomessa pukeutuneet trulleiksi, ja virpojan noidaksi pukeutuminen tuleekin puolestaan länsisuomesta. Ruotsista rantautuneen perinteen mukaan noidat kiertelevät ovelta ovelle toivotellen hyvää pääsiäistä. Samalla, kun Karjalasta tullut siirtoväestö asutettiin eri puolille Suomea, kulki virpomiskulttuuri heidän mukanaan.

Kiirastorstai

Palmusunnuntaita seuraavana torstaina.

Pääsiäisviikon päivistä kiirastorstai on puhdistuspäivä. Kiirastorstai nimenä johtuu Jeesuksen suorittamasta jalkojenpesuoperaatiosta. Ruotsin kielessä skära tarkoittaa puhdistamista, ja ruotsalaisten kiirastorstai onkin nimeltään skärtorsdag, puhdistustorstai. Suomen kieleen sana lainautui hieman vääntyneessä muodossa ja siitä tuli kiirastorstai. Suomalaiset eivät sinänsä ymmärtäneet mitään siitä, että ruotsinkieliseen lähdesanaan liittyi puhdistamista ja keksivät sen sijaan, että kiira on jokin pihapiirissä asustava pahansuopa olento. Kiira piti karkottaa kiirastorstaina pois.

”Joulu on aikanans ja juhannus on paikallans, mutta helluntai heittelee ja pääsiäinen paiskelee”. (Lieto)

Kiira piharikko pellonpäähän

Kiiran, tuon pihan perillä luurailevan ilkiön toinen nimi on piharikko. Kesän kynnyksellä annettiin kiiralle eli piharikolle kiirastorstaina kyytiä loitsuten. Loitsun yhteydessä pidettiin meteliä, poltettiin tervassavuja ja pidettiin käsillä aseina uuninkoukkuja, korentoja, seipäitä ja sirppejä.

”Kiira kiira metsään, piharikko pellonpäähän!”
”Kitis kiira metsään, tulta suuhun, savua sieraimiin, seipäällä selkään, lapiolla lautaselle!”
”Kitis kiira mehtään, peltoin perätse, aitain alitse!”

Pitkäperjantai

Palmusunnuntaita seuraavana perjantaina.

Pitkäperjantai on ollut pitkän paastonajan kärsimysjakson huipentuma. Se on Jeesuksen kärsimyskuoleman muistopäivä. Pitkäperjantaina Jeesus kuoli ristille. Kristuksen kuoleman muistopäivänä pitkäperjantai tunnetaan 300-luvulta lähtien. Myös tavallisten ihmisten kärsimys huipentui pitkäperjantaina, sillä se oli 40-päiväisen paaston miltei viimeinen päivä. Pitkäperjantaina ei ole saanut nauraa eikä kulkea kylillä, vaan on luettu kotona sanaa tai käyty kuulemassa sitä kirkossa. Pitkäperjantaina on tulenkin teko ollut kielletty, ja on pitänyt tulla toimeen kylmällä ruualla. Edes lasta ei ole saanut imettää.

Lankalauantai

Pääsiäislauantai, hiljainen lauantai – palmusunnuntaita seuraavana lauantaina.

Pitkäperjantain iltana liikkeelle lähteneet noidat ovat saaneet kaikki kujeensa ja kepposensa tehtyä lankalauantaihin mennessä.

Lankalauantaina poltetaan juhlavia pääsiäiskokkoja Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Ne vastaavat helavalkeita ja juhannuskokkoja. Pääsiäiskokoilla nuoret tekevät sitä samaa, mitä juhannuskokoillakin – juhlivat ja paistavat makkaraa. Ennen vanhaan maalla nuorilla oli vähemmän tilaisuuksia nähdä toisiaan romanttisissa merkeissä. Niinpä lankalauantaisin nuoret kokoontuivatkin innolla pääsiäisvalkeille, eivät suinkaan noitia karkottamaan, vaan toisiaan näkemään ja tapaamaan. Pääsiäisvalkeat olivat itse asiassa monille ajan huvitilaisuuksia.

Pääsiäispäivä, sunnuntai

Pääsiäinen osuu eri vuosina eri päiville. Pääsiäispäivä on ensimmäinen sunnuntai kevätpäiväntasauksen jälkeisen ensimmäisen täysikuun jälkeen.

Pääsiäispäivä eli pääsiäissunnuntai on kirkkojuhlista suurin. Se on ylösnousemuksen päivä, silloin Jeesus nousi haudastaan ylös taivaaseen. Pääsiäisaamuna Jeesuksen haudalle meni naisia kukkia tuomaan. Kun he pääsivät perille, olikin kalliohaudan suuta vartioiva kivipaasi kadonnut. Naiset kurkistivat ihmeissään hautaan ja näkivät siellä enkelin. Enkeli ilmoitti heille, että Jeesus on noussut ylös kuolleista ja elää. Hän kehotti naisia kertomaan edellä mainitun Jeesuksen ystäville.

Aurinko tanssii

Pääsiäispäivän aamuun liittyy uskomus, että aurinko tanssii noustessaan Kristuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Ihmiset ovat sekä Suomessa, että muissakin maissa kokoontuneet korkeille paikoille katsomaan tätä ihmettä. Kaikkea yliluonnollista kauneutta ja ihmeitä karttava nykyaika on selittänyt tämän auringon tanssimisen niin, että auringon valo vain taittuu taivaanrannan ilmamassoista ja tämä aiheuttaa auringon hypähtelyn.

”Yhä vieläkö, aurinko, karkeloit ilotanssia taivaalla pääsiäisaamun kuin lapsuuden vuosina?”- Kaarlo Sarkia

Pääsiäisaamun säästä on ennustettu tulevan kesän säätä. ”Jos pääsiäisenä vettä sataa, tulee kylmä ja kolkko kesä”.

Toinen pääsiäispäivä

Ensimmäisen pääsiäispäivän jälkeisenä maanantaina.

Toinen pääsiäispäivä on jäänne juutalaisten ikivanhasta tavasta viettää kahdesanpäiväistä pääsiäisjuhlaa. Toisena pääsiäispäivänä muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä opetuslapsille ja muutamille naisille. Pääsiäinen alkaa palmusunnuntaista ja päättyy toiseen pääsiäispäivään.

Kumppanin etsintää

Pääsiäisenäkin etsittiin kumppania ja todettiin:

”Jos ei ole pääsiäisenä päätä kainalossa, niin ei ole mikkelinäkään”.

Tytöt eivät saa ruskettua

Pääsiäisaamuna ennen variksen vaakkumista – siis hyvin varhain – tytöt entisaikaan noutivat vettä purosta ja pesivät sillä kasvonsa. Näin tuli virkeäksi koko vuodeksi. Uskottiin myös, että jos näin menetteli, keväällä ei ahava ottanut kasvoihin eikä päivettynyt, vaan hipiä pysyi kauniin vaaleana koko kesän. Ruskettunutta pintaa pidettiin tuolloin rumana.

Kirjoittanut horkankyla | huhtikuu 4, 2017

Pääsiäisviikon viikonpäivien lisänimet

Pääsiäisviikon päivien nimet ovat palmusunnuntai, malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja pääsiäinen, ensimmäinen ja toinen pääsiäispäivä. Kirkko käyttää maanantaista, tiistaista, keskiviikosta ja lauantaista nimityksiä hiljaisen viikon maanantai jne. Kansa on siis näille hiljaisen viikon päiville muodostanut omat kutsumanimet, jotka hieman vaihtelevat eri puolilla.

Pääsiäinen on johdos verbistä päästä. Pääsiäinen on merkinnyt paaston ajan päättymistä eli paastosta pääsemistä.

Pääsiäisviikolla itselläänkin on useampi nimi. Puhutaan hiljaisesta viikosta ja piinaviikosta. Myös tymintäviikko on mainittu (ruots. dymmelvecka). Hiljainen viikko oli hiljainen, koska katolisena aikana muutoin ahkerasti käytössä olleet kirkonkellot eivät soineet, vaan niiden kielet sidottiin kiinni. Paastonajan loppu oli muutenkin hiljaista aikaa.

Kansan suussa viikon päiville on omia nimityksiä, jotka vaihtelevat murrealueittain. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus kertoo, että nimitykset perustuvat alkusointujen käyttöön (alkusointufraseologiaa). Pääsiäisviikon maanantaita on nimitetty malka-, malko-, makka-, matti- tai makumaanantaiksi ja jossain päin myös maitomaanantaiksi. (Eli samaan tyyliin kuin putipuhdas, vitivalkoinen jne.) Suomen kirjallisuuden seuran sivuille on poimittu listoja näistä pääsiäisajan päivien nimityksistä.

Palmusunnuntai aloittaa pääsiäisviikon. Nimitys tulee Raamatun kertomuksesta, jossa Jeesus ratsasti Jerusalemiin. Tielle laskettiin palmunlehtiä ja vaatteita. Jo varhainen kristillinen kirkko kokoontuessaan Öljymäelle kuljetti kulkueissaan palmunlehtiä. Näillä meikäläisillä pohjoisilla seuduilla palmut on korvattu pajuilla.

Malkamaanantain aiheena on kärsivä Kristus. Syytöntä syytetään kuten raamatussa: nähdä rikka toisen silmässä, mutta ei malkaa omassa. Tämä on eräs selitys sanan malka käytölle. Ruokolahdella taltioitu muistelu kertoo, kun Jeesusta malkattiin eli puhuteltiin pisteliäästi.

Tikkutiistaina vuoltiin sytykkeitä. Tuona päivänä vuollut sytykkeet olivat erityisen hyvällä onnella varustettuja.

Kellokeskiviikkona laitettiin kellot karjan kaulaan.

Kiirastorstaina kirkoissa vietetään messua ja muistetaan ehtoollisen asettamista. Päivään liittyy myös puhdistuminen, sillä tuona päivänä Jeesus myös pesi opetuslastensa jalat. Kiirastorstai on ripittäytymisen päivä. Kiira tulee ruotsin kielen sanasta skära, puhdistaa. Kansankertomuksissa kiira oli pihapiirissä vaikuttava paha olento, joka karkotettiin pois. Karkotus onnistui kiertämällä talo ja pellot kelkassa kolisevan romun ja savuavan terva-astian kanssa.

Tämä näkyy vieläkin perinteenä polttaa pääsiäiskokkoja. Pohjanmaalla nämä kokot roihuavat kylläkin hiljaisen viikon lauantaina.

Suomessa käytettävä nimitys pitkäperjantai on käännöslaina ruotsista: långfredag. ´Pitkää´ ilmaisevaa sanaa käytetään perjantain yhteydessä yleisesti vain Pohjoismaissa. Pitkäperjantaina muistellaan Golgatan tapahtumia ristiinnaulitsemisesta Jeesuksen kuolemaan. (Myös hyvä perjantai, suuri perjantai).

Lankalauantaina pestiin ja värjättiin talven aikana kehrätyt langat.

Sunnuntai ja maanantai ovat sitten pääsiäispäiviä. Selkeästi roomalaisilla numeroilla merkityt I:n ja II:n.

Sunnuntaille on vielä kaivettu lisänimi sukkasunnuntai. Sukkasunnuntai on istutettu kuitenkin joko pääsiäisviikon alkuun tai loppuun. Sukkasunnuntai voi tarkoittaa sitä, että ollaan hiljaa, sukkasillaan. Tai pääsiäissunnuntain riehakasta ilonpitoa, jolloin sukatkin lentää pois.

Koko pääsiäisviikkoa eli hiljaista viikkoa säätelivät monet uskomukset ja tavat. Silloin ei esimerkiksi saa rymytä tai tehdä liian raskaita töitä. Laskiaisesta alkanut paaston aika huipentuu hiljaiseen viikkoon. Uskottiin myös, että pääsiäisviikolla tehdyt taiat vaikuttivat paremmin kuin muina aikoina tehdyt. Myös pääsiäisen jälkeinen viikko oli syytä elää ihmisiksi. Siivous ja kehräys oli rajoitettua ja riitely kiellettyä.

 

Kirjoittanut horkankyla | huhtikuu 4, 2017

Huhtikuu ja Suviyöt

Huhtikuu

Huhtikuu saa nimensä huhdasta. Vanhassa talonpojan työkalenterissa huhtikuu oli se kuukausi, jolloin lähdettiin miehissä talolle kaatamaan suuret havupuukasket, eli huhta.

Kevät alkaa huhtikuussa ja silloin on syytä varoa kevätjäitä, sillä: ”Puoli suksin, puoli venein – sataen suvi tuleepi, vuoten vesi lankeaapi”. Vanha kansa ei kuitenkaan pitänyt liian lämpimästä huhtikuusta: ”Jos hatutta päin huhtikuussa halkoja hakataan, niin turkki päällä toukoja tehdään”.

 

Suviyöt 12. – 14.4. – Tiburtius 14.4.

Tiburtiusta sananparsissa

”Vanhat suviyöt ovat Julius, Justinus ja Tiburnus. Kun nämä vain kylmää, silloin on edessä vielä kylmiä öitä yhdeksän joka yölle”. – ”Jos suviöinä kylmää, kylmää vielä 40 vuorokautta yhteen menoon”. – ”Julius, Justinus ja Tiburtius ovat suviöitä, ja jos silloin kylmää, tulee huono viljavuosi, mutta jos on suoja, niin silloin tulee hyvä vuosi viljasta”. – ”Tiburtius maat näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää”.

Tämä aika pitää sisällään kolme suviyötä – Julianuksen, Justiniuksen ja Tiburtiuksen päivää vasten. Näinä päivinä almanakassa nykyisin ovat nimet Julius, Julia, Tellervo ja Taito. Tiburtiuksena lähtevät kalat liikkeelle, kurjet tulevat jo Keski-Pohjanmaalle saakka, västäräkki saapuu kurjen siiven päällä ja varis munii ensimmäisen munansa.

Tiburtiusta sananparsissa

”Tiburtius tiet tekee, varpu varsat valkastaa kesän keikkuvan eteen”. – ”Tiburttius tietä neuvoo, vappu vaolle ajaa”. – ”Kurjet suolla suvipäivänä, viikkoa jälkeen viimeistäänkin”. – ”Kurki suolla suvipäivänä, hauki maalla Maariana”. – ”Tiburttina pitää olla nöyrä suvisää, sitten tulee hyvä kesä”.

Tiburtiusta sananparsissa

”Jos on Tiburttina kuiva ilma, tulee pakkanen kesällä”. – ”Jos Tiburtiuksen yön kylmää, on pitkä kevät”. – ”Jos Tiburtin kylmää, kylmää 40 yötä”. – ”Jos Tiburtiusta vasten kylmää, kylmää yhdeskän yötä peräkkäin”.

Kirjoittanut horkankyla | maaliskuu 26, 2017

Syötävät kasvit, joilla pääsee alkuun

Helpoimmat konstit käyttää yrttejä ja kasveja ovat tee ja salaatit – ehkä jalkakylvyt. Tässä muutama muu vihje, jos innostusta on enemmänkin kuin vain kokeiluun.

Apilat kelpaavat myös ihmisravinnoksi. Salaatteihin voi laittaa kukkia ja kaikkein pienimpiä lehtiä. Samoja voi käyttää myös leipätaikinan lisukkeeksi tai kuivata teeksi. Höyrytettynä tai keitettynä niitä voi lisätä myös muihin vihannesruokiin.

Osmankäämin noin 20-30 cm mittaiset kevätversot aikaisin ovat kokonaan syötäviä. Ne voidaan syödä raakana tai keittää. Suurempaa kasvia on kuorittava, jotta päästäisiin käsiksi valkoiseen pehmeään sisäosaan, jota voidaan paahtaa avotulella.

Maitohorsma on ollut kaikkien pohjoisen pallonpuoliskon alkuperäiskansojen ravintona ja hätäravintona. Nuoret versot ja lehdet kelpaavat salaatteihin ja pinaatin tapaan vihannesruokiin. Niitä on myös kuivattu talvea varten. Kesällä ennen kukintaa kerätyt lehdet sopivat kuivattuna teeksi. Myöhemmin kesällä kasvi muuttuu voimakkaan makuiseksi eikä niitä voi enää syödä.

Nokkonen on tunnetuimpia ravinnoksi käytettäviä luonnonkasveja. Nuoret versot ovat parhaita 10- 15 cm mittaisina. Niitä keitetään vain 5min ja käytetään keittoihin, muhennoksiin ja ohukaisiin. Vanhoissa nokkosruokaohjeissa käytetyn nokkosen määrät saattoivat olla sangen suuria, jopa 250g neljän hengen ruokaan. Nykyaikainen nokkoskeitto keitetään vajaasta litrasta, 55-70g, tuoreita nokkosia. Nokkosta kerätään kesällä koko talven tarpeiksi ja kuivataan ilmavassa varjoisassa paikassa tai  uunin jälkilämmössä. Nokkosta voidaan myös pakastaa. Sitä käytetään leivän lisäkkeeksi vaikkapa seuraavaan tapaan: nokkosen versot ja isommat lehdet keitetään pehmeiksi. Keitinvesi voidaan käytttää taikinaliemenä. Keitetyt nokkoset jauhetaaan hienoksi esim. myllyllä. Taikina tehdään tavalliseen tapaan ja leipä leivotaan esim. sämpylöiksi. Keittokirjasta löytyy nykyajan sovellutuksia nokkosleivistä.

Piharatamo kelpaa vihannesruokiin pinaatin tavoin aivan nuorena. Vanhemmiten sen maku muuttuukitkeräksi.

Voikukka on kaikilta osiltaan syötävä. Nuoret lehdet ja nuput sopivat salaatteihin, lehdet myös pinaatin tapaan. Kasvin A-vitamiinipitoisuus on moninkertainen viljeltyyn salaattiin verrattuna. Nykyään on salaattivoikukan siemeniä saatavissa siemenkaupoista. Voikukan lehtiä voi käyttää salaattina ja pinaatin tapaan. Salaatiksi ovat tavalliset valossa kasvaneet lehdet liian karvaita. Mutta jos kasvit keväällä peitetään esim valoa läpäisemättömällä laatikolla, ovat nämä pimeässä kasvaneet vaaleat lehdet hienoa mureaa salaattia. Näin kasvatettu voikukka ei kuitenkaan ole yhtä ravintorikasta. 

Juurakoista on yleisemmin tehty jauhonjatketta. Raaka-aineena on käytetty mm. maitohorsman juuria, lumpeen, ulpukan, järvikaislan ja järviruo’n juurakoita sekä juolavehnän juurakkoa. Yleisin leivän lisäke on ollut kuitenkin suovehkan juurakko, jonka myrkyllisyys on kadonnut keitettäessä tai kuivattaessa. Suurijuurakkoisten vesikasvien kuten vehkan, raatteen, lumpeen ja ulpukan käyttöä poikkeustilanteiden ravintolähteenä on tutkittu.

Tässä myös muita:

Juolavehnän juuret kelpaavat keittoihin, muhennoksiin, velleihin, puuroon, pannukakkuihin ja leivontaan jauhonjatkeeksi. Juurista on joskus keitetty siirappiakin, 10 kilosta juuria tulee noin 1,5 kiloa siirappia. Paahdetut juuret käyvät korvikekahvin valmistukseen.

Kallioimarre on pieni helposti tunnistettava saniainen, jonka juurakko sisältää polttavan makeita lakritsamaisilta maistuvia sokerilajeja. Kuivattua ja jauhettua juurta voi käyttää makeuttamisaineena.

Maitohorsman juuresta voidaan tehdä jauhoja. Kansanhuoltoministeriön vuoden 1941 ohjeiden mukaan maitohorsman juuresta tehtyjä jauhoja piti seisottaa ainakin kuukausi ennen käyttöä, jotta siitä katoaisi sille ominainen kitkerä maku. Venäjällä maitohorsman nuoria juuria käytetään raakana ja keitettyinä parsan ja kaalin tapaan. Kuivatuista juurista tehdään jauhoja, josta keitetään maitopohjaista puuroa, tehdään pannukakkua ja leivotaan leipää.

Muita käyttökelpoisia kasveja ovat poimulehti ja suolaheinä salaattiin, kellokasveja (harakan-, kissan- ) voi hyvin käyttää esim ruokien ja leivonnaisten koristeluun. Samoin vaikka krassia. Ahomansikan ja mustikan lehdet teenä ja vaikka mustaviinimarjankin lehdet maustamassa juomavettä luomusitruunan viipaleiden kanssa ovat käyttökelpoisia.  Ahomansikka kaikkineen sopii salaattiin erinomaisesti.

Jos tunnistat ehdottoman varmasti vuohenputken, se on hyvin nuorena herkullista ihan vaikka vain pannulla paistettuna.

Teenä käytettäessä silputaan esim koivun, pihlajan ja vaahteran lehtiä ja laitetaan lisäksi lehmuksen, vaahteran ja orapihlajan kukkia, päälle kaadetaan n 80 asteista vettä ja haudutetaan.

Iltateenä käy hyvin orapihlajan kukat ja vaahteran lehdet, koska vaikutus on rauhoittava. Samoin vaikuttavat kanervan kukat ja humalan kukinnot.

Huom! Kanervan kanssa pitää olla tarkkana, ettei vahingoita itse kasvia, koska on hyvin hidaskasvuinen.

Kirjaston tädeillä on paljon kirjoja syötävistä kasveista ja nettikin on tietoa pullollaan tästäkin aihepiiristä.

Kirjoittanut horkankyla | maaliskuu 26, 2017

Kevät koittaa ja kasveja puskee ruokapöytään saakka

Miksi yrttejä kannattaa käyttää?

Yrtit monipuolistavat kasvivalikoimaa ja antavat ruuille uusia makuvivahteita. Kotimaamme yrteissä on valoisan kesämme vuoksi korkea aromipitoisuus. Esimerkiksi luonnonvaraisen kuminamme on todettu sisältävän enemmän aromiöljyjä kuin ulkomaisen viljellyn kuminan.

Luonnonyrtit ovat usein myös ravintoarvoltaan parempia kuin vastaavat viljellyt kasvit. Esimerkiksi nokkosen ja voikukan lehtien vitamiini- ja kivennäispitoisuudet ovat selvästi suuremmat kuin pinaatin ja salaatin. Toisaalta läheskään kaikkien yrttien ravintosisältöä ei ole vielä tutkittu. Yrtit ovat muiden kasvien tapaan hyvin vesipitoisia, vähärasvaisia ja näin ollen vähän energiaa sisältäviä. Niissä on runsaasti suoliston toiminnan kannalta tärkeitä kuituaineita.

Monet yrtit ovat keruukelpoisia jo varhain keväällä -aikana, jolloin viljeltäviä kasveja vasta kylvetään maahan. Keruuaika riippuu kuitenkin kasvista ja käyttötarkoituksesta. Yrtit ovat puhdasta ruokaa, kun niiden keruussa noudatetaan keruupaikoista annettuja ohjeita. Keräämällä yrttejä voi pienentää omia ruokamenojaan ja toisaalta hankkia lisätuloja . Jos kahvin ja teen sijasta käytetään yrttijuomia, saavutetaan myös kansantaloudellista säästöä. Yrttien keruu on virkistävä harrastus, jossa hyöty ja huvi yhdistyvät. Se lisää luonnontuntemusta ja tarjoaa luonnollisen liikuntamahdollisuuden.

Monia luonnonvaraisia kasvejamme voidaan verrata kaupassa myytäviin mausteyrtteihin, joista suuri osa on Välimeren maiden luonnonkasveja.

Lääkinnälliseen tarkoitukseen käytettäviä kasveja sanotaan rohdos- eli lääkekasveiksi. Niitä kerätään luonnosta ja myös viljellään. Eräät rohdoskasvit ovat myrkyllisiä. Pieninä määrinä käytettyinä nämä aineet ovat kuitenkin tehokkaita, joskus jopa korvaamattomia lääkkeitä. Toisten rohdoskasvien vaikuteaineet ovat miedompia. Näillä aineilla on todettu olevan suotuisa vaikutus ihmisen elintoimintoihin.

Mikä on sallittua ja mikä ei??

Luontomme tarjoaa hyvät mahdollisuudet paitsi retkeilyyn myös erilaisten luonnontuotteiden keräämiseen. Kerääjän tulee kuitenkin tietää, mitä hän saa tehdä ja mitä ei. Ns. jokamiehen oikeus tarkoittaa sitä, että tietyin rajoituksin jokaisella on oikeus vapaasti kulkea ja yöpyä toisen maalla ja myös kerätä esimerkiksi marjoja ja sieniä. Jokamiehen oikeuksia ei ole oikeuksina kirjattu mihinkään lakiin, vaan ne ovat vanhoja ikimuistoisia tapoja, joita nykyinen lainsäädäntömme ei kielläkään. Seuraavassa on mainittu , mitä jokamiehen oikeudet sallivat, ja myös se mitä rikoslakimme nimenomaan kieltää.

Sallittua on ilman eri lupaa

– kulkea toisen maalla

– tilapäisesti yöpyä toisen maalla

– kerätä sieniä

– kerätä marjoja

– poimia kukkia

-poimia ruohomaisia kasveja

 

Kiellettyä on ilman eri lupaa

-kulkea ja yöpyä toisen viljelymailla ja piha-alueella (näköetäisyydellä asuinrakennuksista) ja kerätä mitään näistä paikoista

– tehdä avotulta toisen maalle

– tehdä polkuja toisen maalle

– ottaa puuta kasvavasta, kuivuneesta tai kaatuneesta puusta

-ottaa kasvavasta puusta oksia, juurta, tuohta, kuorta, lehtiä, pihkaa, mahlaa, terhoja, pähkinöita ja käpyjä

– ottaa sammalta, jäkälää ja turvetta

– niittää ruohoa

Kiellettyä on siis esim. kerätä ilman lupaa koivunlehtiä, pihlajanlehtiä sekä männyn- ja katajanneulasia, samoin tietenkin koivunmahlan juoksutus. Sallittua taas on esim. pihlajan- ja katajanmarjojen kerääminen. Ruohomaisten yrttien kerääminen pienessä määrin (kotikäyttöön) on jokamiehen oikeuksien mukaan sallittua. Jos kerätään paljon esim. mesiangervoa tai nokkosta sirpillä leikaten, on keruu rinnastettavissa ruohon niittämiseen, mikä on rikoslain mukaan kiellettyä. Kauppayrttien poimijan on aina varminta hankkia lupa asianomaiselta maanomistajalta, jolloin myös selviävät ne alueet, missä ehkä on käytetty lannoitteita ja torjunta-aineita. Monet käyttökelpoiset luonnonyrtit (esim. ahomansikka, koivu, maitohorsma, vadelma) leviävät helposti hakkuualueille, joilla on ehkä käytetty vesakontorjunta-aineita. Sitäpaitsi niille on usein istutettu puiden taimia, joita tulee varoa vahingoittamasta.

Yrttien kerääminen

Miten?

Yrtit kerätään ilmavaan koriin, sienikori on erinomainen yrttikori. Muovipusseissa ja -sangoissa yrtit pilaantuvat nopeasti. Yrttejä kerättäessä pidetään eri kasvit toisistaan erillään. Lajipuhtauteen on muutenkin kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä monet luonnonkasvimme ovat joko myrkyllisiä tai pahanmakuisia, ja pienikin määrä niitä saattaa pilata koko kerätyn erän. Varsinkin rohdos- ja kosmetiikkateollisuuden käyttämät kasvilajit on koko käsittelyn ajan pidettävä tarkoin erillään muista.

Milloin?

Paras keruusää on kuiva ja aurinkoinen. Pinnaltaan kosteita yrttejä ei kerätä – aamukasteen annetaan haihtua ennen keruuretkelle lähtöä. Lehdet, siemenet ja juuret ovat parhaimmillaan eri aikoina kesästä. Vihanneskasvien lehdet poimitaan nuorina, ennen kukintaa; salaattikasvien lehdet mieluiten mahdollisimman nuorina. Tällöin niiden ravinto – ja aromipitoisuudet ovat yleensä parhaimmillaan. Vanhemmiten lehdet kovenevat, niihin kerääntyvät parkkihapot muuttavat ne kitkeriksi, ja moniin kasveihin iskeytyvät loissienet ja hyönteistuholaiset. Toisaalta myös syksyllä eräät kasvit kuten ahomansikka, nokkonen ja voikukka kasvattavat uusia käyttökelpoisia lehtiä.

Yrttijuomiin käytettävien kasvien versot ja lehdet poimitaan täysin kehittyneinä ennen kukintaa tai kukkien juuri puhjetessa. Kukat poimitaan täysin kehittyneinä (kuihtuneita kukkia ei saa olla mukana). Jos halutaan miedompaa juomaa, kerätään nuorempia lehtiä. Monien kasvien nuoret lehdet tummuvat kuivatessa.

Maustekasvien lehdet kerätään tavallisesti kukinnan aikaan. Yleensä aurinkoisilla paikoilla kasvaneissa kasveissa on enemmän aromiaineita kuin varjossa kasvaneissa. Kukat ja kukinnot kerätään juuri auenneina,  siemenet kypsinä.

Kasvien juuret ja juurakot kerätään joko varhain keväällä (ennen lehtien puhkeamista) tai myöhään syksyllä (lehtien lakastuessa). Tällöin on tosin tunnistaminen vaikeinta. Keskikesällä juurten ravinto- ja aromiainepitoisuus on pienimmillään. 

Yrttien poimijan perusohjeet lyhyesti

– Kerää yrttejä vain kuivalla säällä ja aamukasteen haihduttua.

-Kerää yrtit ilmavaan koriin.

– Kerää vain terveitä ja virheettömiä kasvinosia.

– Älä koskaan kerätessäsi sekoita eri yrttejä. Rohdosyrtit on kaikissa vaiheissa pidettävä ravinnoksi tarkoitetuista yrteistä täysin erillään.

– Älä milloinkaan kokeile tuntemattomia kasveja ravinnoksi tai rohdoksi

Yrttejä ei saa poimia:

— 50-200 m lähempää maantietä

– kaupunkien ja taajamien keskustoista

– saastuttavien teollisuuslaitostten läheisyydestä

– kaatopaikkojen lähistöltä

– keinolannoitetuilta tai torjunta-ainein käsitellyiltä alueilta

-Jos et käytä yrttejä tuoreena, pane ne kuivumaan heti poiminnan jälkeen

– Ennen kuin keräät yrttejä myyntiin, varmistu ostajasta. Ota ennakolta selville ostajan laatu- ja käsittelytoivomukset. Tee kirjallinen keruusopimus.

– Maanomistajan luvan tarvitset aina, kun keräät puiden lehtiä ja neulasia, ja myös silloin, kun keräät kasveja paljon myyntiä varten.

Noudata aina luonnonsuojelun vaatimuksia, äläkä yrttejä kerätessäsi jätä luontoon jälkiä.

Varoituksen sanat

Myrkyllisiä putkilokasveja on Suomessa noin sata lajia, joista 20 on erittäin myrkyllisiä. Kaikkien kasvien myrkyllisyydestä ei vielä edes olla selvillä. Siksi on syytä kerätä ja käyttää vain sellaisia kasveja, jotka varmasti tietää ja tuntee myrkyttömiksi. Myrkyllisiä kasveja kannattaa välttää, vaikka niitä on saatettu perinteisesti käyttää rohtoina. Luonnossa elävät eläimet saattavat käyttää ravinnokseen sellaisia kasveja, jotka ihmiselle ovat tappavan myrkyllisiä (esim. näsiän marjat). Kotieläimet eivät välttämättä tunnista myrkyllisiä kasveja ja saattavat saada niistä myrkytysoireita. Yleensä myrkkyä on koko kasvissa, mutta joskus sitä on vain tietyssä kasvinosassa. Myrkyllisyys voi myös muuttua kasvin iän mukaan. Toisinaan taas maaperän saastuneisuus tai kasvitaudit aiheuttavat myrkyllisyyden.

Sarjakukkaisissa kasveissa on paljon toisiaan muistuttavia lajeja, joista osa on erittäin myrkyllisiä. Koiranputki, kumina, vuohenputki, karhunputki ja väinönputki on kyettävä erottamaan myrkkyaineita sisältävistä hukanputkesta, myrkkykeisosta ja myrkkykatkosta. Myös peltokortteen ja myrkyllisen suokortteen erot on tiedettävä.

Monet kasvien vaikuttavista aineista ovat myrkkyjä, joita pieninä määrinä käytetään rohdostarkoituksiin.

Vanha totuus onkin ”sola dosis facit venenum”, vain annos tekee myrkyn. Esimerkiksi sormustinkukan ja kielon sisältämiä sydänaktiivisia glykosideja käytetään sydämen toiminnanvajaukseen. Sekä sormustinkukka että kielo ovat tappavan myrkyllisiä, mutta samalla korvaamattomia lääkkeiden raaka-aineita. lostuslääkkeenä käytetyssä paatsamassa on antrakinoniglykosideja, jotka suurempina annoksina aiheuttavat myrkytyksen. Voimakkaasti vaikuttavia kasveja ei pidä koskaan käyttää omin päin. Turvallisinta on kerätä ja käyttää mietoja rohtokasveja, ja niidenkin suhteen on muistettava, että mitään kasvia ei saa käyttää liian suuria määriä eikä liian pitkää aikaa yhteen menoon.

Lapsille kannattaa antaa vain lievästi vaikuttavia yrttejä ja vain pieninä annoksina. Tällaisia lapsille sopivia yrttejä ulkoisesti tai sisäisesti käytettäväksi ovat mm. kamomilla, kehäkukka, keto-orvokki, kihokit, ratamot ja ukontulikukka. Pienille lapsille ei suositella mm. piparminttua, rosmariinia ja salviaa eikä mitään voimakkaasti vaikuttavaa yrttiä.

Allergikkojen on syytä olla varovaisia yrttien käytössä ja kokeilla aluksi hyvin pienillä annoksilla. Pujoallergikot voivat saada helposti allergisia reaktioita muistakin mykerökukkaisten eli asterikasvien (Asteraceae) heimon kasveista kuten siankärsämöstä, kehäkukasta, kamomillasta ja kultapiiskusta.

Herkkäihoiset voivat saada iho-oireita mm. arnikista, humalasta, kevätesikosta, koristekrassista, rätvänästä ja siankärsämöstä. Jotkut kasvit aiheuttavat helposti kosketusallergiaa auringonvalossa. Tällaisia ovat mm. kuismat, lipstikka, palsternakka, sellerit, tuoksuruuta, väinönputki sekä erityisesti koristekasvina viljelty jättiukonputki.

Asperiinille allergiset saattavat reagoida myös pajun ja mesiangervon sisältämiin salisylaattiyhdisteisiin.

Raskaana oleville ei suositella kohtua supistavien ym. vaikutusten vuoksi suurina määrinä katajaa, kehäkukkaa, persiljaa, piparjuurta, rosmariinia ja salviaa. Koiruohoa, pietaryrttiä ja pujoa ei ole syytä käyttää pieniäkään määriä odotusaikana.

Miten yrtit vaikuttavat?

Vihreiden kasvien aineenvaihdunnan tuotteena syntyy pääasiassa hiilihydraatteja ja valkuaisaineita. Osa hiilihydraateista muuttuu ravintoaineina hyödynnettäviksi rasvayhdisteiksi. Toissijaisia aineenvaihduntatuotteita ovat esim. alkaloidit, glykosidit ja haihtuvat öljyt. Näillä aineilla on merkitystä mm. kasvien puolustautumisessa. Ihminen on oppinut käyttämään niitä hyväkseen lääkkeinä, mausteina, tuoksu- ja väriaineina. Alkaloidit ovat emäksisiä typpipitoisia yhdisteitä. Niitä tunnetaan yli 1000, ja ne ovat tehokkaimpia kasvikunnasta saatavia lääkeaineita. Monet niistä ovat vaarallisia myrkkyjä. Alkaloideja esiintyy varsinkin leinikki- palko- ja liljakasveissa. Niitä on kaikissa kasvin osissa, mutta erityisesti kuoressa, lehdissä ja hedelmissä. Lääkekasveista oopiumiunikon, hulluruohon ja belladonnan vaikuttavat aineet ovat alkaloideja. Alkaloideja on myös mm. tupakassa, kahvissa, teessä ja kaakaossa.  Glykosidit liittyvät läheisesti hiilihydraatteihin. Niitä on hyvin monentyyppisiä lähes sadassa eri kasviheimossa. Desinfioivasti, tulehduksia estävästi ja virtsan eritystä lisäävästi vaikuttavia fenoliglykosideja on mm. sianpuolukassa. Sydämen toimintaan vaikuttavia glykosideja on mm. sormustinkukassa ja kielossa. Ne ovat tappavan myrkyllisiä, mutta samalla korvaamattomia lääkkeitä. Ulostavasti vaikuttavia antrakinoniglykosideja on mm. paatsamassa. Glykosideja ovat myös limakalvoja ärsyttävät saponiinit. Mm. sudenmarjan ja hevoskastanjan saponiinit ovat vaarallisia myrkkyjä, sillä ne hajottavat veren punasoluja.

Haihtuvat öljyt (eteeriset öljyt) ovat usein miellyttävän tuoksuisia. Koostumukseltaan ne ovat yleensä kymmenien eri aineiden seoksia. Haihtuvat öljyt esiintyvät kasveissa erityisissä elimissä, kuten kukkien ja lehtien eritekarvoissa, eritetiehyeissä ja -käytävissä sekä erilaistuneissa soluissa. Niitä on varsinkin havupuissa, sarjakukkaisissa ja huulikukkaisissa. Esimerkiksi katajanmarjojen, lipstikan ja persiljan eteeriset öljyt lisäävät virtsaneritystä. Kamomillan, piparmintun ja kuminan öljyillä on suolistokaasuja poistava ja suolistokramppeja laukaiseva vaikutus. Eräät haihtuvat öljyt ovat myrkyllisiä. Esim. pietaryrtin ja koiruohon tujoni vaurioittaa keskushermostoa. 30% putkilokasveista sisältää runsaasti haihtuvia öljyjä.

Karvasaineet ovat voimakkaasti karvaan makuisia. Ne edistävät mahanesteen eritystä ja ruuansulatusta.

Niitä on erityisen runsaasti mykerökukkaisissa kuten voikukassa ja koiruohossa sekä katkerokasveissa ja huulikukkaisissa.

Parkkiaineet ovat kitkerän makuisia. Niitä käytetään nahan parkitsemisessa, koska ne muodostavat valkuaisaineiden kanssa liukenemattomia yhdisteitä. Parkkiaineet sopivat ihovaurioiden hoitoon ja ripulilääkkeeksi. Niitä on lähes kaikissa kasveissa, runsaasti mm. mustikan lehdissä ja tammen kuoressa.

Orgaanisilla hapoilla (esim. askorbiini-, bentsoe-, omena-, sitruuna-, ja viinihapolla) on merkitystä kotitaloudessa, sillä ne estävät bakteerien kasvua. Eruka- ja oksaalihappo ovat lievästi myrkyllisiä.

Kasvien vaikuteaineita ovat myös hiilihydraatteihin kuuluvat lima-aineet (esim. islanninjäkälässä ja pellavansiemenissä). Lisäksi kasveissa on vaikuttavina aineina rasvoja, vahoja, hartseja, palsameja, hormoneja ja vitamiineja.

Kuivaaminen

Yrttien tavallisin käsittelytapa on kuivaaminen. Kuivaamisen onnistuminen on ratkaisevaa yrttien lopullisen laadun kannalta. On tärkeää että yrtit saadaan kuivumaan mahdollisimman pian keräämisen jälkeen. Kuivaamisen tulee tapahtua nopeasti ilman keskeytyksiä. Kasvit sisältävät vettä 75-85%. Pilaantumisvaaran vuoksi suositellaan, että kuivatuissa yrteissä saa olla vettä korkeintaan 5%. Yleensä tarvitaan esikuivaus huoneenlämmössä. Yrtit tulee kerätä niin puhtailta paikoilta, ettei niitä tarvitse pestä ennen kuivaamista. Juuret ja juurakot sen sijaan pestään huolellisesti ja leikataan ohuiksi viipaleiksi kuivumisen nopeuttamiseksi. Liian hitaasti kuivuessaan ne pilaantuvat helposti.

Kuivauspaikan on oltava pölytön ja suojassa auringonvalolta, linnuilta ja hyönteisiltä. Kasveihin ei saa tarttua vierasta hajua tai makua. Kuivaustapaa valittaessa on otettava huomioon kuivattavien yrttien määrä, laji ja ikä. Kuivauslämpötilaksi suositellaan korkeintaan 35 °C. Liian korkeassa lämmössä yrtit menettävät kauniin vihreän värinsä ja tummuvat (35 °C:n lämmössäkin monet tummuvat). Paras tulos saavutetaan, jos yrttien annetaan kuivua huoneenlämpötilassa ohuena kerroksena yli yön ja ne pannaan sen jälkeen kuivuriin.

Auringossa ei yrttejä saa kuivata. Marjojen kuivuminen on hitaampaa kuin lehtien. Marjoja ei tarvitse käännellä kuivauksen aikana, jos ne levitetään riittävän ohueksi kerrokseksi.  Suuria yrttimääriä voi kuivata viljan lavakuivurissa. Kuivuminen perustuu ilman puhaltamiseen eikä lämmitykseen.

Miten säilytän kuivatut yrtit?

Kuivattuja yrttejä ei ole syytä jauhaa hienoksi, koska vaikuttavat aineet haihtuvat tällöin nopeammin. Kotioloissa yrtit on paras säilyttää valolta suojassa puhtaissa ja tiiviissä lasi- tai peltitölkeissä.

 

Kuivattuja kasveja voi käyttää helposti esimerkiksi teenä, keitoissa ja yleensä ruuissa, jalkakylvyissä, nokkoshaude on hyväksi hiuksien huuhteluvedessä. Kaalinlehti voi helpottaa kipuja nivelissä ja  tuore ratamo on hyvä haavojen hoidossa.

Näin keväällä  kannattaa kuitenkin kasveja käyttää mahdollisimman paljon ihan tuoreena.

 

 

 

 

 

 

Kirjoittanut horkankyla | maaliskuu 15, 2017

Marianpäivä

Marian ilmestyspäivä eli marianpäivä

Vuodesta 1955 lähtien Suomen evankelisluterilainen kirkko on viettänyt Marian ilmestyspäivää sunnuntaina aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 28. maaliskuuta, paitsi jos tämä sunnuntai on palmusunnuntai tai pääsiäispäivä, jolloin Marian ilmestyspäivää vietetään palmusunnuntaita edeltävänä sunnuntaina.

Marianpäivä juhlistaa arkkienkeli Gabrielin ilmestymistä Neitsyt Marialle ilmoittamaan Kristuksen tulevasta syntymästä.

Neitsyt Marialle Suomen kansa on omistanut vuoden aikana peräti viisi eri merkkipäivää, mutta nykyisin niitä on kalenterissamme enää kaksi: kynttilänpäivä ja marianpäivä. Marian ilmestyspäivän vietto on syntynyt kristillisen joulun vieton yhteydessä.

Vuotuiskatsannossa Maria liittyy kevätpäiväntasaukseen. (Kuten juhannus kesäpäivän seisaukseen ja joulu talvipäivän seisaukseen).

Suomessa Mariaa juhlistavia nimikkopäiviä ovat olleet:

2.7. Marian etsikkopäivä eli Heinä-Maija, tai Kukka-Maaria, tai pelkästään Kukka. (Maria vierailee sukulaisensa Elisabetin luona).
15.8. Marian taivaaseenottamisenpäivä eli Jälki-Maaria.
8.9. Marian syntymäpäivä eli Syys-Maaria.
12.12. Marian perisynnittömän sikiämisen päivä.
2.2. Kynttilänpäivä – Maria käy ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen temppelissä.

Marian nimipäivää vietetään heinäkuun 2. päivänä. Maria on kauan aikaa ollut Suomen suosituin naisnimi ja se on kautta aikain ollut yksi kaikista suosituimmista naisnimistä koko kristikunnassa.

”Se kuin on Maariana malon päässä,
se on Vappuna vaon pohjassa”.

 

Mariaa sananparsissa

”Jos Mariankuu syntyy pohjatuulella, niin sitten tulee vielä kolme kovaa kuuta”. – ”Kun Maariankuu syntyy perjantaina, niin on kolme kovaa kuuta perätyksin”. – ”Jos ei hanget tuu erellä Marianpäivän, niin ne tuloo verkon laululla”. – ”Mitä erellä Maarian hellittää, sen jäläkeen kiinnittää”. – ”Jos Marianpäivänä on kylmä, tuloo hyvä vuosi”.

Varhaisina keväinä odotetaan yleisesti maan paljastuvan jo Marian päivänä. ”Mitä ennen Maariaa lämmittää, sen jälkeen pakastaa”. – ”Jos ennen Maarian päivää ojat avaa, niin jälleen tukkii”. – ”Mitä Maariana malolla sitä vappuna vaolla” (lumen määrä katolla/pellolla). – ”Mitä Moarijan malol (tuohi- tai olkikaton malolta eli riu’ulta), sitä Vappuna vaol”. – Peräpohjolassa tämä vähän myöhäistyy: ”Mikä Maariana katolla, se Erkkinä (18.5.) maassa”. – Jos Mariana on yöpakkanen, niin sen jälkeen jäätääkin 40 yötä.

Jos Mariana sataa lunta, sitä voi tulla niin paljon, ”että peittää reen seisaalleen, ja harakan vielä kaplaan nenään”. ”Marjalta (Marian päivältä) kala kudulla, lintu (metsäkanalinnut) soitimella”. – ”Jos Maarian päivänä on lunta aitain tasan, niin on viljaa syksyllä laarien tasan”.

Older Posts »

Kategoriat