Kirjoittanut horkankyla | 25 joulukuun, 2016

Joululauluista


ARKIHUOLESI KAIKKI HEITÄ  Laulun kirjoittaja, Alpo Noponen, syntyi Rantasalmella 10.12.1862, valmistui opettajaksi Sortavalan seminaarista, toimi opettajana ensin Mäntyharjulla ja vuodesta 1894 Helsingissä. Noponen oli monipuolinen kirjallisuusmies, joka runojen lisäksi kirjoitti näytelmiä, novelleja sekä oppikirjoja. Hän toimitti myös Valistuksen Lastenlehteä ja Joulupukki -lehteä. Alpo Noponen kuoli Helsingissä 21.2.1927 (64vuotiaana). “Arkihuolesi kaikki heitä”-laulun Noponen kirjoitti kesäasunnollaan Inkoon Mäntylässä kesällä 1916. Se julkaistiin samana vuonna Joulupukki-lehdessä. Laulun ensimmäinen säkeistö käsittelee jouluun valmistautumista, toinen säkeistö joulun sanomaa ja merkitystä. Laulun on säveltänyt Leevi Madetoja. 

 

ME KÄYMME JOULUN VIETTOHON  Laulun kirjoittaja Mauno Isola (1889-1945) toimi maanviljelijänä Hausjärvellä. Hän harrasti runoutta ja musiikkia laulaen mm. helsinkiläisessä mieskuorossa Laulu-Miehet. Kun kuoronjohtajaksi tuli v. 1933 maisteri Martti Turunen, näytti Isola hänelle kirjoittamiaan joulurunoja. Niistä Turunen sävelsi yhden ”Me käymme joulun viettohon” v. 1934. Runon lähtökohtana lienee ollut ajatus Jeesuksen, joulun lapsen, orpudesta keskellä syntymäpäivänsä materialistista markkinatouhua. Vaikka runo on kirjoitettu 1930-luvun pulavuosina, siinä heijastuu voimakkaana jo joulun maallistuminen. Joulun sanoma, Jeesus-lapsen syntymä, jää usein huomaamatta (Laps’ hankeen hukkuu, unhoittuu”). (Reijo Pajamo) 

 

EN ETSI VALTAA, LOISTOA  Jean Sibeliuksen sävellystuotannossa joululauluilla on erityisasema, sillä ne on sijoitettu hänen sävellysluettelossaan opusnumeroon yksi. Viisi joululaulua op. 1-sarjan tunnetuin laulu on “En etsi valtaa, loistoa”. Sen tekstin on kirjoittanut Sakari Topelius ja se on julkaistu vuonna 1887 Jul-Qvällen-lehden kannessa. Sibeliuksen säveltämänä se ilmestyi vuonna 1909 Sampo-lehdessä. Runon suomentajaa ei tänäkään päivänä tiedetä. On mahdollista, että suomennoksen olisi tehnyt Topeliuksen tyttärenpoika Mikael Nyberg. Sibelius sävelsi joululaulun pian sen jälkeen, kun hän vuonna 1904 oli muuttanut Järvenpään Ainolaan. Kun joululauluja tavallisesti säesti säveltäjämestari itse, asettui tätä laulua säestämään aina rouva Aino Sibelius. (Reijo Pajamo) 

KILISEE, KILISEE KULKUNEN Tiliseb, tiliseb aisakell on virolainen joululaulu, jonka Leo Virkhaus sävelsi Julius Onengon sanoihin vuonna 1934. Suomeksi laulun on riimitellyt Aukusti Simojoki. Virolaisten arvioiden mukaan Kilisee, kilisee kulkunen tunnetaan vähintään 70 maassa. Lastenkirjailija ja runoilija Julius Oengo (kirjailijanimi J. Oro) syntyi vuonna 1901 Hiidenmaalla. Hänet tiettävästi teloitettiin Paldiskissa elokuussa 1941. Säveltäjä Leo Virkhaus syntyi kuuluisaan Wirkhausien muusikkosukuun vuonna 1910 Tartumaalla. Hän pakeni vuonna 1944 Saksaan ja edelleen Yhdysvaltoihin, jossa kuoli vuonna 1984. Koska tekijät eivät ole voineet valvoa oikeuksiaan, joululaulua on julkaistu myös kansansävelenä.

JOULUKIRKKOON (Kello löi jo viisi)  Immi Hellén (1861-1937), Kuoreveden seurakunnan kanttorin tytär, suoritti elämäntyönsä Helsingissä, missä hän toimi kansakoulunopettajana yli 40 vuotta. Kirjoittaessaan vuonna 1898 joulurunon “Kello löi jo viisi” Immi Hellén tuskin aavisti, millaisen suosion runo myöhemmin tulisi saavuttamaan. Tuohon suosioon on osaltaan vaikuttanut myös laulun mukaansa tempaava sävelmä, jonka on tehnyt R. Raala, oikealta nimeltään Berndt Sarlin (1886-1971). Hänen elämäntarinansa on kuin jännitysnäytelmä: ensin taidehistorian opiskelua yliopistossa, sitten siirtyminen näytelijäksi, oman kustannusfirman perustaminen, sen jälkeen matkustaminen kauas etelään. Toimittuaan 10 vuotta hedelmäviljelijänä Etelä-Afrikassa Sarlin palasi takaisin Suomeen liikkeenharjoittajaksi (Radiotukku Oy). Vaihteleva elämäntapa ei kuitenkaan sammuttanut luomiskykyä, sillä Berndt Sarlin sävelsi yli 400 laulua. Niistä on yksi ylitse muitten – Kello löi jo viisi. (Reijo Pajamo) 

ENKELI TAIVAAN Martti Lutherin jouluvirsi Enkeli taivaan syntyi kaiketi jouluksi 1534; seuraavana vuonna se painettiin Wittenbergin virsikirjaan. Alkuperäisenä virressä on 15 säkeistöä, ja se oli tarkoitettu lasten seimikuvaelmaksi, jollaisia siihen aikaan harrastettiin. Säkeistöt 1-5 (=Luuk. 2:10-12) laulaa enkeli, sitten lapset laulavat paimenten sanat (6. säk., Luuk. 2:15), ja säkeistöissä 7-14 he astuvat yksitellen seimen ääreen puhutellen Jeesus-lasta. Virsi päättyy Jumalan ylistykseen. Luther sepitti virren alkuaan toiseen, yleisesti tuttuun kansansävelmään. Virrelle sittemmin vakiintunut sävelmä ilmestyi ensi kerran 1539 Valentin Schumannin kokoelmassa Geistliche Lieder. Saksan virsikirjojen merkinnän mukaan sävelmän on Luther itse luonut, mikä onkin hyvin todennäköistä. (Ote Tauno Väinölän taustatiedoista) 

 

JOULUPUU ON RAKENNETTU  “Joulupuu on rakennettu”-laulun on kirjoittanut Gustaf Oskar Schöneman (1839-1894), joka toimi pappina Jyväskylässä lähes 30 vuotta. Schöneman julkaisi 1870-luvulla Uuden Kuva-Aapisen, jonka loppuun hän lisäsi muutaman lasten laulun, niiden joukossa “Joulupuu on rakennettu”, jonka nimenä oli Joulukuusi. Schöneman, joka käytti nimimerkkiä K. O. Kaunonen, oli intomielinen suomalaisuuden harrastaja. Lönnrotilta ja Snellmanilta saamansa vaikutteet hän toi esille niin oppikirjoissaan kuin myös hengellisissä ja kaunokirjallisissa teoksissaan. Seurakuntalaisten lahjoittama kultakello mukanaan Schöneman muutti v. 1894 Jyväskylästä Muolaaseen. Kirkkoherran virkaa hän ennätti hoitaa vain muutaman kuukauden ennen kuolemaansa (21.9.1894). (Reijo Pajamo) 

 

JOULUYÖ, JUHLAYÖ  Pastori Joseph Mohr valmisteli jouluaattona vuonna 1818 saarnaa jouluyön messua varten. Valmistelu keskeytyi, kun pastoria pyydettiin siunaamaan miilunpolttajan perheeseen syntynyttä lasta. Nähdessään vastasyntyneen lapsen pastori Mohr koki todeksi ne sanat, jotka hän hetki sitten oli lukenut jouluevankeliumista “Teille on tänä päivänä syntynyt Kristus, Herra”. Palattuaan kotiinsa pastori kirjoitti joulurunon “Jouluyö, juhlayö”. Oberndorfin kyläkappelin urut olivat menneet rikki, joten jouluyön messu oli toimitettava ilman urkuja. Messuun kokoontunut seurakunta yllättyi, kun pastori Joseph Mohr ja urkuri Franz Gruber esittivät kaksiäänisesti, kitaran säestyksellä laulun “Jouluyö, juhlayö”. Tämä maailman kauneimmaksi sanottua joululaulua on Suomessa laulettu 1880-luvulta lähtien. Laulun on suomentanut Gustaf Oskar Schöneman (1839-1894). (Reijo Pajamo) 

 

HEINILLÄ HÄRKIEN KAUKALON  Vuonna 1926 ilmestyi lauluvihko Varpunen, jonka oli toimittanut jyväskyläläinen opettaja Martti Korpilahti. Kokoelman erikoisuutena ovat muutamat ranskalaiset joululaulut, joiden Korpilahti uskoi tuottavan “iloa Suomen koululaisille”. Lauluista tunnetuin on “Heinillä härkien kaukalon”. Laulusta on tullut vuosien saatossa erittäin suosittu ja paljon käytetty. Kertosäe “Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan”, kertoo yksinkertaisesti joulun sanoman. “Heinillä härkien kaukalon”-laulussa kerrotaan myös, mitä tapahtui jouluna syntyneelle Jeesus-lapselle (“Ristillä rinnalla ryövärin…”). (Reijo Pajamo)

KUN JOULU ON (Kun maass’ on hanki) Tästä laulusta voisi leikillisesti käyttää ilmaisua “Savon joululahja Suomen kansalle”. Laulun on kirjoittanut Rantasalmella syntynyt Alpo Noponen ja säveltänyt Heinävedellä syntynyt Otto Kotilainen. Otto Kotilainen (1868-1936) valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1891, Alpo Noponen (1862-1927) puolestaan Sortavalan seminaarista vuonna 1887. Kotilainen jatkoi opintojaan Helsingin musiikkiopistossa opettajanaan mm. Jean Sibelius. Lisäksi hän toimi Helsingissä suomenkielisten kansakoulujen laulunopettajana pääpaikkanaan Tehtaankadun kansakoulu, jossa opettajana oli myös Alpo Noponen. Kahden savolaisen yhteistyönä syntyi monta laulua. Niistä tunnetuin on “Kun maass’ on hanki”, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1901 Joulupukki-lehdessä. (Reijo Pajamo)

SYDÄMEENI JOULUN TEEN  Kassu Halonen ja Vexi Salmi ovat kirjoittaneet menestyskappaleita iskelmälaulajille, mm. Kirkalle. Laulujen tunnelmat ovat liikkuneet laajalla alalla. Tämän tunnelmallisen joululaulun ovat levyttäneet mm. VesaMatti Loiri (1988) ja Arja Koriseva (1991). (Suuri Toivelaulukirja – Joululauluja)   

SYLVIAN JOULULAULU  Yleisradio järjesti 1960-luvulla kuuntelijoiden kesken kilpailun siitä, mikä on kaunein joululaulu Suomessa. Voittajaksi selviytyi “Sylvian joululaulu”, jonka on kirjoittanut Sakari Topelius ja säveltänyt iisalmelainen kulttuurin monitoimimies Karl Collan (1828-1871). Sakari Topeliuksen laajaan runotuotantoon kuuluu mm. kolme Sylvian laulua, joista nro 1 “Sylvian joululaulu” on Martti Korpilahden suomentamana tullut tutuksi laajoille piireille. Vuonna 1854 ilmestyi runokokoelman Ljungblommor kolmas osa. Kokoelman 9. runo on

 

nimeltään “Sylvias hälsning från Sicilien” ja Topelius on päivännyt sen 24.12.1853. Topeliuksen Sylvia-laulut syntyivät vuosina 1852-55, jolloin hän oli tukevasti Suomen kamaralla eikä suinkaan etelässä, Sisilian auringon alla. Topeliukselle nuo vuodet olivat raskaita ja hän koetti hukuttaa surunsa runoihin, joissa hän käsitteli luonnonaiheita. Vapaus oli Topeliukselle hyvin läheinen ja rakas asia. Monissa Sakari Topeliuksen runoissa esiintyvä Sylvia kuuluu kerttusiin. Laulussa on aito kuvaus muuttolintujen maailmasta, mutta se voidaan myös ymmärtää symbolisesti. Häkkiin sidottu lintu on Suomi, joka on vangittuna suureen tsaarin valtakuntaan mutta saa silti elää itsenäistä (autonomista) elämää. Jouluna se voi yhtyä riemulauluun ja unohtaa murheet. Collanin säveltämä “Sylvian joululaulu” säilyi kauan aikaa lähinnä yksinlauluna. Collan oli pienten laulujen taitaja, synnynnäinen melodikko, joka koko elämänsä ajan pysyi tyylilleen uskollisena. Tiedot kirjasta Taas kaikki kauniit muistot (toim. Reijo Pajamo) 

VARPUNEN JOULUAAMUNA  Otto Kotilainen (1868-1936) tunnetaan musiikkipiireissä lähinnä yksin- ja kuorolaulujen säveltäjänä.  “Heinäveden Otto Suuri” valitsi itselleen aluksi hyvin porvarillisen ammatin. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi, mutta myöhemmin opiskeli Helsingin Musiikkiopistossa opettajinaan mm. Martin Wegelius ja Jean Sibelius. Sakari Topelius menetti yhden tyttäristään ja molemmat poikansa aivan pieninä. Pojista nuorempi, Rafael, kuoli isän syliin ollessaan vasta vuoden ikäinen. Tämä pienokaisen yllättävä poismeno on esiintynyt Topeliuksen muutamassa runossa. Näin on myös runossa “Varpunen jouluaamuna”. Suomennoksessa puhutaan “veljestä, joka tuli taivahasta”. Ruotsinkielisessä alkutekstissä vastaava kohta kuuluu: “Jag är din lilla bror, som dog bort i våras”.  Sakari Topelius kirjoitti runon 1859. Se julkaistiin samana vuonna ruotsinkielisen EOS-lehden joulunumerossa. (Reijo Pajamo) 

 

MAA ON NIIN KAUNIS  Tanskalainen kirkkoherra Ferdinand Fenger ihastui 1850-luvulla saksalaiseen lähetyslauluun, etenkin sen sävelmään. Fenger oli saanut tietää, että sävelmä oli vanha pyhiinvaeltajien hymni 1200-luvulta Niinpä hän pyysi hyvää ystäväänsä, lehtori B. S. Ingemannia kirjoittamaan lauluun uudet sanat. “Maa on niin kaunis” (Dejlig är jorden) kuvaa koko ihmiskuntaa matkalla kohti paratiisia. Laulun suomenkielisenä nimenä on alusta asti ollut Toivioretkellä. Tanskalainen joululaulu on otettu myös suomenkieliseen virsikirjaan. Virsikirjakomitea ehdotti, että laulun ensimmäiseen säkeistöön palautettaisiin alkuperäinen ajatus  

“Miespolvet vaihtuvat vuorollaan”, mutta kirkolliskokous halusi säilyttää laulun Hilja Haahden suomentamassa muodossa, jossa vastaava kohta kuuluu “Miespolvet vaipuvat unholaan”. (Reijo Pajamo) 

Laulujen taustatietoja eri lähteistä keräsi Päivi Mattila

(Suomen lähetysseuran sivuilta poimittu)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: