Kirjoittanut horkankyla | maaliskuu 15, 2017

Kevätpäiväntasaus

Kevätpäiväntasaus, Pentti 21.3.

Älä usko vanhaan väitteeseen, jonka mukaan päivä ja yö olisivat kevätpäiväntasauksena tasan yhtä pitkät.

Yö ja päivä ovat täsmälleen yhtä pitkät hieman ennen kevätpäiväntasausta ja syyspäiväntasauksen jälkeen, sanoo Washingtonissa toimivan U.S. Naval Observatoryn yhteiskuntasuhteiden johtaja Geoff Chester.

”Täsmällinen ajankohta riippuu siitä, missä päin maapallon pintaa sattuu olemaan”, hän sanoo.

Silloin kun Auringon keskipiste ylittää päiväntasaajan – mikä on tasauksen varsinainen määritelmä – päivä on joka puolella maapalloa hieman yötä pidempi. Ero selittyy geometrialla, ilmakehällä ja kielellä.

Aurinko on etuajassa

Jos Aurinko olisi vain pikkuruinen valopiste ja Maalla ei olisi ilmakehää, päivä ja yö olisivat kevätpäiväntasauksena molemmat tasan kaksitoistatuntisia.

Aurinko on Maasta katsottuna kuitenkin melkein ojennetun käden pienen sormenpään kokoinen, eli sen läpimitta on puolisen astetta.

Auringonnousu taas määritellään ajankohdaksi, jona Auringon yläreuna alkaa kurkistella taivaanrannan takaa. Auringonlasku puolestaan katsotaan tapahtuvaksi silloin, kun Auringon viimeinenkin rippunen katoaa näkyvistä.

Kevätpäiväntasaus taas tapahtuu sillä hetkellä, kun Auringon keskusta ylittää päiväntasaajan.

Tämän lisäksi Maan ilmakehä taivuttaa valonsäteitä Auringon ollessa lähempänä horisonttia, jolloin kultainen kehrä näyttäisi olevan hieman korkeammalla taivaalla kuin se todellisuudessa onkaan.

Kaiken tämän seurauksena Aurinko näyttäisi olevan horisontin yläpuolella muutamaa minuuttia todellista ajankohtaa aiemmin.

Siksi kevään ensimmäisen päivän valoisa aika on itse asiassa hieman pidempi kuin se aikaväli, jona Aurinko kohoaa horisontin ylle ja laskeutuu taas takaisin mailleen.

”Kaikki nämä tekijät saavat yhdessä aikaan sen, että kevätpäiväntasaus ei olekaan se päivä, jona on 12 tuntia valoisaa ja 12 tuntia pimeää”, sanoo Chester.

Tasauksessa on silti taikaa

Vaikka päivä ja yö ovatkin eri pituisia, kevään ensimmäinen päivä on siitä huolimatta omanlaisensa.

Kevät- ja syyspäiväntasaukset ovat ensinnäkin vuoden ainoat ajankohdat, joina aurinko nousee idästä ja laskee länteen, sanoo Sky &Telescope -lehden toimituspäällikkö Alan MacRobert.

Tasaukset ovat myös ainoat päivät, joina päiväntasaajalla seisova ihminen voi nähdä Auringon kulkevan suoraan päänsä yli.

Kevätpäiväntasauksena pohjoisnavalla seisova ihminen näkisi Auringon kipuavan horisontin ylle puoleksi vuodeksi.

Etelänavalla seisova taas näkisi sen painuvan horisontin alle puolivuotisen pimeyden merkiksi.

Mainokset
Kirjoittanut horkankyla | maaliskuu 15, 2017

Maaliskuu

Maaliskuuta sananparsissa

”Maaliskuu jo maata näyttää, tiet tukkii ja ojat täyttää”.
”Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humahuttaa”.
”Jos ei maalis maita näytä, niin ei huhtikaan humahuta”.
”Helmikuun hellät tuulet, maaliskuussa maksetaan”.
”Tammikuun tasaiset päivät maaliskuussa maksetaan”.
”Mitä maaliskuu säästää, sen huhtikuu päästää”.
”Jos maaliskuu syntyy pohjatuulella, seuraa kolme kylmää kuuta perätysten”.
”Jos Mariankuu syntyy pohjatuulella, niin sitten tulee vielä kolme kovaa kuuta”.
”Kun Maariankuu syntyy perjantaina, niin on kolme kovaa kuuta perätyksin”.
”Jos maaliskuu on kasteinen, niin sinä vuonna tulee paljon sadetta”.
”Niin paljon kun tässä kuussa on kastetta, sen verran halla tulee pääsiäisen jälkeen, sekä kastetta syyskuussa”.
”Märkä maaliskuu tietää sateista vuotta ja halloja pääsiäisen aikaan”.
”Sen verran suvella sadetta kun on maaliskuulla sumua”.
”Maaliskuussa jos on kova luoteismyrsky (Tapion riihenpuinti) niin siitä on 7 viikkoa sulaan maahan”.

Vanha kevätpäiväntasaus – Valonsammuttamisjuhla 12.3.

Vanhaan aikaan kevätpäiväntasaus oli tänä päivänä, ja tähän päivään liittyi valonsammuttamisjuhla. Kun verstaissa ja työpajoissa oli sytytetty syyskuussa silmänkirkastusjuhlassa lamput palamaan ja antamaan valoa pimeneviin aikoihin, niin nyt lamput sammutettiin.

Esimerkiksi Tampereella satulasepät paiskivat töitä verstaissaan iltaisin lampunvalossa kevätpäiväntasaukseen asti, sitten valot sammutettiin ja korjattiin pois. Tällaista menettelyä noudatettiin 1800-luvun lopulle asti.

Maaliskuuta sananparsissa

”Kun pohjoispuolelta räystästä vesi tippuu maaliskuulla, siitä on 9 viikkoa jäiden lähtöön”.
”Silloin kun maaliskuussa on suvi – on samaan aikaan toukokuussa kesä”.
”Jos maaliskuun aamuna usva jäällä usva kohoaa sen verran että koira pääsee sen alitse juoksemaan, silloin ei halla tee pahaa touoille, mutta jos se painuu alas, niin on elokuussa samaan aikaan hallayö”.
”Jos maalikuussa varis on maanteillä, tulee kelirikko, mutta jos on ilmassa on kaunis ilma”.
”Kuinka korkealta jänis koloaa puuta maaliskuussa, sen mukaan vielä sataa keväällä lunta”.
”Kun maaliskussa sataa kovasti lunta, on tuleva kesä poutainen”.

Nimi päiväntasaus viittaa siihen, että kevätpäiväntasauksen aikoihin yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla osapuilleen yhtä pitkät, kumpikin 12 tuntia.

”Maaliskuu tuo kevään sanoman”.

Ongista ottavia

Kalamiehet tekevät onkensa ja uistimensa kevätpäiväntasauksena, ja saavat siten niistä ottavia.

Vuoden kuivimpana päivänä lutikoille kyytiä

Kevätpäiväntasausta pidetään vuoden kuivimpana päivänä. Siksi pajut, lepät ja lutikat pitäisi hävittää tänä päivänä.

Mato-Pentin päivä

Pentti viettää tänä päivänä nimipäiväänsä. Etelä-Pohjanmaalla puhutaan Mato-Pentistä, koska tänä päivänä käärmeet ja madot nousevat piiloistaan paistattelemaan päivää. Luonnollisestikaan karjaa ei saa Mato-Pentin päivänä laskea ulos edes jaloittelemaan, koska siitä seuraa kamala onnettomuus. 

Maaliskuu koetaan ensimmäiseksi kevätkuukaudeksi.

”Maaliskuu maan avaa (maa paljastuu osittain lumen alta), huhtikuu maan (jäät) huhtoo”.

”Maaliskuu jo maata näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää”. – Se tekee siis kelirikon ja tulvan.

”Tapion riihenpuinnista (= honka- ja kaarnatuuli, metsänkylvö; kun runsaasti neulasia karisee tuulella lumelle) on yhdeksän viikkoa suliin vesiin”. – Mateenkudun siirtyminen pitkälle maaliskuulle ennustaa pitkää kevättä.

Kanto ja kannon hattu

Koivunkannolla on ”päässään” osittain sulanut lumihattu. Vanha kansa seurasi keväisin tarkoin myös kantojen hattuja. Miten leudot ilmat sulattivat ja katkoivat hattuja, miten lumituiskut loivat uusia.

”Iltarusko kevätpäiväntasauksen aattona ennustaa pakkasta, mutta kevätpäiväntasauksen jälkeen lämmintä”.
”Jos teeri alkaa kukertaa juuri ennen kevätpäiväntasausta, se ennustaa lumisadetta. Mutta jos teeri alkaa kukertaa heeti kevätpäiväntasauksen jälkeen, se tietää lämmintä”.

Maaliskuu on Pohjois-Suomessa vielä talvinen: mm. ankaria lumituiskuja. Niitä kuvaa sananparsi: ”Syrjin suolla hiihtäjä on maaliskuussa”.

Kurki ottaa suunnan kohti pohjoista

Kevät on suurta lintujen muuttoaikaa. Kurjet ottavat kaukana etelässä lentosuunnan kohti pohjoista, asettavat jalkansa oikoisiksi ja toteavat:

”Tasan yöt, tasan päivät, tasan kaksi jalkaistain”.

Kirjoittanut horkankyla | helmikuu 21, 2017

Matin päivä 24.2.

Varis-Matti eli Kakkara-Matti eli Kakara-Matti eli Vasikka-Matti = Talvi-Matti 24.2.

Kaksi Mattia: Talvi-Matti ja Syys-Matti. Matin nimipäivä on 24.2. ja tähän päivään sijoittuu kansanperinteessä Talvi-Matti. Muinoin 21.9. on ollut apostoli Matteuksen nimipäivä. Kansa on käyttänyt Matteuksesta nimeä Matti – ja näin on syntynyt Syys-Matti. Nykyisin 21.9. on Mervin nimipäivä.

Nimien taustahistoria: Kun alkuseurakunta valitsi uuden apostolin Juudas Iskariotin tilalle, arpa osui Mattiaalle. Onnettomuudeksi pyhimyskalenterin laatijoille, kun opetuslapsissa oli jo entuudestaan Matteus-niminen mies, niin piti kehitellä kaksi Matteuksen eli Matin päivää. Ensimmäinen Matin päivä valittiin 24. päiväksi helmikuuta ja silloin vietämme apostoli Matteuksen mestauksen päivää. Toiseksi Matteuksen päiväksi otettiin syyskuun 21. päivä.

Mattia sananparsissa – Pyrypylly lapsia houkuttelemassa ”Matti houkutteloo lapsia pitkällä parrallansa”. – ”Jons’ei Matti kantoja kaara, niin ei Maija (ort.kal.mukaan 25.3, ev.lut mukaan vasta heinäkuussa) kattoja lakaase”. – ”Maata meitä Matti käski, lepäjämhän leviälakki”. – ”Matinpäivältä päivä päreeksi ja varis kukooksi”. – ”Matti lumiluukut aukaisee”. – ”Matti purottaa kuuman kiven avantohon”. – ”Matista puhtehet putuaa, Mariasta (22.-28.3 välisenä aikana) ehtoo katuaa”. – ”Matti pyrypylly, houkuttelee lapsia nurkan taa”. – ”Kuukausi Matista Maijahan (ort.kal.mukaan 25.3, ev.lut mukaan vasta heinäkuussa), siitä viisi Vappuhun (1.5), ja se on mun aikani, sanoo entinen piika”. Talvi-Matin nimityksinä ovat myös Varis-Matti ja Kakkara-Matti, Kakara-Matti. Nimeen kakkara tulee siitä, että näihin aikoihin talviteillä hevosten lantakokkareet kalisevat jääpalloina hevosmiesten jaloissa. Karjatiloilla Matin nimenä on Vasikka-Matti. Talvi-Matti on kevättalven alku ja lumi alkaa hiukan sulaa. Matin päivästä ilmat alkavat lämmetä niin, ettei avanto enää jäädy paksuun jäähän.

Räystäät tarkkailussa Räystäitä ja niiltä tippuvia vesiä ja jääpuikkoja seurattiin tarkoin Talvi-Matin päivänä. Keskisuomalaiset tiesivät: ”Mitä pitempi Matin parta räystäällä riippuu, sitä pitemmälle kevät venyy”. – Eli siis, jos Matin päivänä oli pitkät jääpuikot räystäällä, tiesi se pitkää kevättä. ”Jos Matin päivänä räystäät tippuvat, tulee pitkä kesä”. (Sortavala) Vaikka kevättä jo kilvan ennusteltiinkin, niin silti muistuteltiin siitä, että kannot saisivat lakin (lumipeitteen) vielä seitsemän tai yhdeksänkin kertaa. Matista rikka sijansa syö tai Matti olisi muuton kova mies mutta toinen silmä vettä vuotaa tai Matti pitkällä parrallaan houkuttelee lapsia seinustalle. ”Matista joka korsi lunta vihaa”.

Ukkopyryjä ja poikapyryjä Jos Matin päivänä pyryttää, niin siitä seuraa runsaasti pyryjä keväälle; seitsemän ukkopyryä ja neljätoista poikapyryä. Matin tuisku ennustaa lämmintä kesää.

Omituisten kieltojen päivä Talvi-Mattiin liittyy eräitä varsin omituisia kieltoja. Tukkaansa ei tänä päivänä saa kammata laisinkaan, sillä jos niin tekee, se murenee ja lähtee. Kehruu ja vyyhdinpuun käyttö on kielletty, ja jos tätä kieltoa ei noudata, tulevat sisiliskot keväällä tupaan ja käärmeetkin tungeksivat. Seulonta tänä päivänä tuo puolestaan hyttysten ja kärpästen tulvan seuraavana kesänä. Pellaviakaan ei saa harjata, sillä ne haurastuvat. Kielloissa mentiin niinkin pitkälle, että jopa eräiden työvälineiden, kuten teräkalujen, värttinöiden, vyyhdinpuiden ja seulojen näkeminenkin on kohtalokasta, nämä välineet on pidettävä piilossa. Jos värttinän tänä päivänä vahingossa ohimennenkin näkee, seuraa siitä kesällä ongelmia käärmeiden ja susien kanssa. Makuullaan ei Mattina saa olla hetkeäkään. Jos niin tekee, ovat itikat kimpussa kesällä. Päreitten taittelusta tänä päivänä seuraapi se, että lehmät ontuvat tulevana kesänä. Jyvien jauhamisesta seuraa jauhojen madottuminen. Maidon ryyppäämisestä vasikoiden kuolo keväällä. Nauriin haukkaamisesta hammasmadon hyökkäys. Koristeneulan pidosta rinnasta pahoja rintapistoksia.

Talvi-Matin eli Varis-Matin päivän tienoilla alkavat varikset vilkastua ja rääkyä, ja talveksi muualle muuttaneet palailevat kotipaikoilleen. Samoin tällöin voi jo kuulla metsäkanan vaatimatonta ääntelyä. ”Matista puhteet putoovat, Maariasta ehtoot katoovat”. – Päivät pitenevät ja valon aika lisääntyy.

Vaahtokuu ja varikset Ennen vanhaan vuosi oli jaettu kuunkierron mukaan, ja aina joskus sattui niin, että kuunkiertoja vuodessa olikin 12 sijasta 13. Kun kuukausia oli 13, täytyi tuo ylimääräinen kuunkierto sijoittaa johonkin paikkaan vuodesta. Se sijoitettiinkin vuoden kolmanneksi kuukaudeksi ja se alkoi seitsemän viikkoa ennen vanhan ajanlaskun pääsiäistä. Kuukautta on nimitetty vaahtokuuksi, vahtokuuksi ja kevätkuuksi. Vaahtokuussa juuri varikset olivat tärkeässä asemassa ja tarkkailussa. ”Vahtokuu varikset tuopi”. ”Varis lensi vahtokuulla, kevätkuulla keikutteli”. ”Jos varis vahtokuulla liikkuu tiellä, tulee kova kelirikko mutta jos se on ilmassa, tulee kaunis kevät”. (Aunuksen Repola)

Vaahtokuussa uhkaa nälkä Vaahtokuu kaiken kaikkiaan oli vaikeaa aikaa, sillä aitat tyhjenivät ja ruoat hupenivat. Katovuosina ihmisiä kuoli näihin aikoihin nälkään. Ainoita mahdollisuuksia lisäsärpimen saantiin oli kalastus.

 

Talvi-Matin eli Varis-Matin päivän tienoilla alkavat varikset vilkastua ja rääkyä, ja talveksi muualle muuttaneet palailevat kotipaikoilleen. Samoin tällöin voi jo kuulla metsäkanan vaatimatonta ääntelyä.

”Matista puhteet putoovat, Maariasta ehtoot katoovat”. – Päivät pitenevät ja valon aika lisääntyy.

Vaahtokuu ja varikset

Ennen vanhaan vuosi oli jaettu kuunkierron mukaan, ja aina joskus sattui niin, että kuunkiertoja vuodessa olikin 12 sijasta 13. Kun kuukausia oli 13, täytyi tuo ylimääräinen kuunkierto sijoittaa johonkin paikkaan vuodesta. Se sijoitettiinkin vuoden kolmanneksi kuukaudeksi ja se alkoi seitsemän viikkoa ennen vanhan ajanlaskun pääsiäistä. Kuukautta on nimitetty vaahtokuuksi, vahtokuuksi ja kevätkuuksi. Vaahtokuussa juuri varikset olivat tärkeässä asemassa ja tarkkailussa.

”Vahtokuu varikset tuopi”.
”Varis lensi vahtokuulla, kevätkuulla keikutteli”.
”Jos varis vahtokuulla liikkuu tiellä, tulee kova kelirikko mutta jos se on ilmassa, tulee kaunis kevät”. (Aunuksen Repola)

Vaahtokuussa uhkaa nälkä

Vaahtokuu kaiken kaikkiaan oli vaikeaa aikaa, sillä aitat tyhjenivät ja ruoat hupenivat. Katovuosina ihmisiä kuoli näihin aikoihin nälkään. Ainoita mahdollisuuksia lisäsärpimen saantiin oli kalastus.

”Vaahtokuu vaikein”. (Viittaa ruokavarastojen huvetessa kevään vaikeaan ruokatilanteeseen – Sakkola)

Matti monessa mukana

”Kun Erkkinä härkii, niin Mattina poikii”. – Matti toi ensimmäiset vasikat ja maidon.

”Vaahtokuisia vasikkoi”.

”Matti (Talvi-Matti) se maijon aloittaa, Matti (Syys-Matti) se maijon lopettaa”. (Savo)

”Matti maata näyttää, jos ei muualta, niin lähteen pohjasta”. – Matti kuivaa kaivot, pohjavesien ollessa alimmillaan.

”Matti kannot katkoo tai Matti kannot jatkaa”. – Lumi kantojen päistä joko katoaa tai sitä tulee lisää.

”Ennen-mattiset hiotukset tietävät pahoja ilmoja”. – Suojasää Matin edellä tietää sitä, että vieläpä lumi lentää.

”Millainen ilma Matin päivänä, sellaisia sitten koko kevät”. (Sotkamo)

”Matti avaa lumiportit ja lyö yhdeksän lakkia kannon päähän”.

Katso myös 21.9. Syys-Matti, eli Mukula-Matti, Hauta-Matti.

Kalevalan päivä 28.2.

Kalevalan päivä on suomalaisen kulttuurin päivä, jota vietetään Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan kunniaksi. Päivä on virallinen liputuspäivä. Kalevalasta ovat kotoisin Väinämöinen, Joukahainen, Lemminkäinen, Ilmarinen, Aino, Pohjanakka, Kyllikki, Kullervo ja monet muut tutut hahmot.

Elias Lönnrot teki vuosien 1828 – 1845 aikaiset runonkeräysmatkansa, noin 20 000 kilometriä, paljain jaloin. Matkoiltaan hän sai tuohikonttiinsa noin 65 000 kalevalamittaista säettä, sekä sen lisäksi satuja, arvoituksia ja sananlaskuja.

 

 

Kirjoittanut horkankyla | helmikuu 13, 2017

Sipin päivä ja laskiainen

Sipi 15.2.

Kanat, kukot ja siat Sipinä hankeen Sisätiloissa ruokitut kanat ja siat saivat Sipin päivänä Etelä-Suomessa siirtyä ulos ruokailemaan. Ne saivat itse etsiä ruokansa, eli saivat ”avaimet käteensä”. ”Kukko sanoo: ruoki minua Sipin päivään asti; heitä sitte hännästä hankeen”. ”Kun kukko Sipin päivänä kulpasta juo, niin Maariana isosta allikosta”. ”Sipristä sika seinustalle, kynttilästä kukko tunkiolle”. (Porvoo) ”Niin monta munaa kana munii, kuinka monta tippaa se saa Sipin päivänä räystään alta”. ”Jollei räystäät Sipinä tipu, tulee huono kanan munimavuosi”. (Vihti) ”Jos Sipin päivänä pyryttää, tietää se vielä 40 pyryä”. (Heinola) ”Jos Sipin päivänä sataa vettä, niin toukokuun puolivälissä on ruoho vihreänä”. (Liperi) ”Jos sivinpäivänä lentää tuisku, niin tulevana keväänä lentää samaten tuli kaskessa”. (Kaskenpolttoon liittyvä enne, Hirvensalmi) ”Jos tuuli lennättää Sipin päivänä lunta reen jalaksen yli, niin kaskituli lentää helposti ojan yli”. (Kaskenpolttoon liittyvä enne, Haukivuori)

Laskiainen

Laskiaista sananparsissa – työnteko kiellettyä

”Jos laskiaisena kirveen kanssa metsään menee, sitä onnettomuus kohtaa samana vuonna”. ”Jos laskiaisena keritään lampaita, niin ne tulevat kesällä pyörälle”.

”Jos laskiaisena ottaa tulta asuinhuoneeseen puhdetta valvoakseen, niin tulee palopäitä ohraan”. ”Jos laskiaisena veistetään, kesällä eläimet ontuvat”. ”Laskiaisena syödään, mitä joululta jää, siansorkat ja pää”.

– Liika mässäilykin kiellettyä. ”Jos laskiaisena neuloo, saa tikkuja kesällä käsiinsä”. ”Ei saa neuloa laskiaisena, muuten paarmat pistävät koko kesän”. ”Jos laskiaisena kutoo sukkaa, kesällä pistää käärme”.

Pääsiäisen ajoittuminen kalenterissa määrää helatorstain, helluntain ja laskiaisen päivämäärän. Pääsiäisen päivämäärä vaihtelee vuosittain. Laskiainen on aina helmi- tai maaliskuussa, aikaisintaan 1.2. ja viimeistään 7.3. Laskiaistiistai on 46 päivää ennen pääsiäistä. Laskiaiseen liittyy paljon samantyyppisiä enteitä ja taikoja kuin uuteenvuoteenkin. Laskiaisesta alkaen noidat ja trullit lähtevät liikkeelle navetoihin. Tulta ei kannata sytyttää lieteen tai uuniin laskiaisena liian aikaisin, sillä mistä talosta ensimmäisenä savu nousee, sinne kokoontuvat kaikki hyttyset, kärpäset ja paarmat kesällä.

”Laskiaisaamuna ei vieras saa yllättää talonväkeä nukkumasta, sillä silloin käyvät työt huonosti ja laiskasti loppuvuonna”. ”Jos laskiaisen aikana puhuu saunassa, itikat lentävät suuhun seuraavana kesänä”. ”Jos laskiaisena vie tuhkat metsään, sille tulee känsiä käteen”. ”Laskiaisena ei saa kehrätä, muuten ukkonen kesällä iskee seudulle”. ”Jos laskiaisena vetää kuormia kotiin, käärmeet seuraavat taloon saakka”. ”Laskiaisena ei saa käsitellä köysiä, ettei käärmeet tule kotiin”. ”Jos laskiaisena katsoo peiliin, tulee naamaan teerenpilkkuja ja ajoksia”. (Kitee) ”Jos laskiaisena pesee kasvonsa yhdeksän kertaa, eivät kärpäset ole kiusana koko kesänä”. ”Jos laskiaisena syö perunoita, tulee paiseita”.

Laskiaispulla Laskiaisen sesonkipulla on laskiaispulla. Ruotsissa laskiaispulla tunnettiin jo 1600-luvulla, sinne sen toivat saksalaiset. 1800-luvun lopulla pulla valloitti laskiaisherkkuna koko Suomen kansan. Laskiaispullissa käytettävää mantelimassaa tai valmiita laskiaispullia saattoi ostaa 1800-luvun puolivälissä Helsingin konditorioista. Herrasväellä oli omat, hienosti täytetyt laskiaispullansa, mutta maalaisväki upotti pullansa kuumaan maitoon. Laskiaispulla saatettiin maustaa rusinoilla ja korinteilla.

Näin 1930-luvulla: Eivätkö karnevaalit, konfetit ja venetsialaiset illat sovikaan suomalaisille?! Pääkaupunkilaisen päiväkirjassa, Suomen Kuvalehdessä N:o 7/1931 kirjoittaja, joka käyttää nimimerkkiä Bagheera (Rudyard Kiplingin luoma Viidakkokirjassa esiintyvä kuvitteellinen musta pantteri) on surullinen siitä, että suomalaisetkin yrittävät tehdä vapusta ja laskiaisesta karnevaaliriehaa, vaikka sellainen ei suomalaisen sielunmaisemaan sovi lainkaan. Hänen mukaansa meillä ei ole edellytyksiä sille välittömälle ilolle ja viattomalle vallattomuudelle, joka on karnevaalin olemuksen sieluna. Me olemme ilossamme niin kovakouraisia, että riemumme muuttuu remuksi, väkivaltaiseksi ja kömpelöksi – karhuntanssiksi. Kamalimpana esimerkkinä sopimattomuudesta suomalaiseen juhlakulttuuriin Bagheera näkee Suomessa järjestetyt ”venetsialaiset illat”. Hänen mielestään venetsialaiset paperilyhdyt eivät sovi vähääkään suomalaiseen, valoisaan kesäyöhön. Sehän on melkein samaa, kuin että pantaisiin toimeen soihtukulkue keskellä kirkasta päivää. Se, mikä sopii etelän lämpimään ja pimeään, ei sovi pohjolan kesäiseen kirkkauteen

Kirjoittanut horkankyla | helmikuu 1, 2017

Vesiasiaa

Alustavasti on Etelä-Korpilahden vesiosuuskunnan ja moksilaisten välillä ollut keskusteluja vesi-ja jätevesiverkon laajentamisesta. Ajatuksena on viedä putkia Horkan koululta eteenpäin Leppäselän tienoon kautta Moksiin.

Kaikilla matkan varrella olevilla kiinteistöillä on luonnollisesti mahdollisuus liittyä verkostoon, jos hanke toteutuu.

Asiasta kiinnostuneille lisätietoja antavat:

E-K vesiosuuskunnasta   Järvinen Raimo  p. 0400 540 468   tai

Levaniemi Markku,  markku.levaniemi@gmail.com

Moksissa                            Lehtonen Raimo  p. 040 716 8892

Kirjoittanut horkankyla | tammikuu 30, 2017

Kynttilänpäivä

Kynttilänpäivä 2.2.

Kynttilänpäivän ajankohta vaihtelee. Jos 2.2. on arkipäivä, kynttilänpäivä siirtyy sitä seuraavaan sunnuntaihin, ellei se taas ole laskiaissunnuntai. Siinä tapauksessa kynttilänpäivä siirtyy 2.2. edeltävälle sunnuntaille.

Marian puhdistautumispäivää eli kynttilänpäivää ovat kristityt alkaneet viettää 300-luvulta alkaen. Kristuksen syntymän aikoihin naista pidettiin epäpuhtaana siihen saakka, kunnes hän tuli temppeliin puhdistautumaan lapsivuoteesta. Tämän piti tapahtua viimeistään 40 vuorokauden kuluttua synnytyksestä. Mariakin tuli puhdistautumaan ja uhrasi temppelissä kaksi kyyhkystä. Tällöin Jeesus oli luonnollisestikin 40 päivän ikäinen ja kävi elämänsä ensimmäisen kerran temppelissä.

Neitsyt Marialle omistettuja päiviä on muinoin juhlittu useampia, mutta nykyisin niitä on kalenterissamme enää kaksi: kynttilänpäivä ja marianpäivä. Palavaa kynttilää pidetään Kristuksen vertauskuvana. Katolisessa kirkossa kynttilänpäivänä on vihitty pahaa karkottavat kynttilät koko vuoden varaksi. Kynttilöillä uskotaan olevan todella voimakas vaikutus kaikkea pahaa, pimeyttä ja saastaisuutta vastaan.

Kynttilänä kysellään talvitöiden edistymistä: ”Onko aidakset ajettu, onko seipähät selottu, onko pitkät halkopinot, onko pellavat piottu?”

Keski-Suomessa kynttilänpäivän ruokiin kuuluu kynttiläpuuro, joka on rasvaliemessä keitettyä ohrapuuroa. Pohjois-Suomessa päivän perinneruokana on ollut sorkkavelli, lihakeitto, jossa on höysteenä lehmän ja lampaan sorkkia eli kyntösiä.

Kynttilänpäivä on viimeinen sydäntalven merkkipäivistä ja silloin alkaa kevään odotus – toisaalta se on myös itse asiassa jo ensimmäinen kevätpäiväkin. Se on sydäntalven ja kevättalven rajakohdalla. Päivä on säiden ennustamisen kannalta suomalaisessa kansanperinteessä ollut hyvin tärkeä.

”Kyntteli on ensimmäinen kevätpäivä”.
”Kevättä kynttelistä, syystä pärttylistä”.
”Kevättä kyntteliltä, syksyä Uolevilta (29.7.)”.
”Kynttelinä karhu kylkeään kääntää”.
”Jos teeri alkaa soida pian kynttilältä, tulee keväästä hyvä ja tasainen”.
”Kun ei kylmä kynttelinä, eikä pauku Paavalina, kylmää kynnet kyntäjältä”.
”Jos ei kylmä kynttelinä, eikä pauku Paavalina, ei ole kelpoa keseä”.
”Ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen on yhdeksän viikkoa sulaan veteen ja jäiden lähtöön”.
”Kun härkä kynttilänä räystään alta juo, silloin Maariana kukko janoon kuolee”.
”Sian kynttä kynttelinä, lapaluuta laskiaisena”.
”Kynttilänpäivän jälkeen ensimmäisestä suojasta on 10 viikkoa kyntöön”.
”Hyvin kylmi Kyntteliä, pahoin Paavali paleli, siit’ on halla heinäkuulla, talvi keskellä keseä”.
”Kyntteli kovan kysyypi,
Paavali pajatteleepi:
joko on kankaita kudottu,
alotettu aivinoita”.

Kynttilänpäivänä paukahtaa talven selkä poikki

Kynttilänpäivä on Heikin päivän (19.1.), Paavalin päivän (25.1.) ja Sipin päivän (15.2.) keralla yksi niistä päivistä, jolloin sydäntalven, selkäviikkojen ja talvenselän sanotaan katkeavan ja taittuvan. Sydäntalvi on ohitse.

”Kyntteli kovin kysyypi,
Paavali pajattelevi:
onko tehty talven töitä?
Onko pitkiä pinoja?
Onko aidakset ajettu?
Onko rihmoja kehitty,
onko kankahat kavittu,
aloitettu alvinoita?”

Runebergin päivä 5.2.

Runebergin päivä on vanhimpia kansallisia merkkipäiviämme. Sitä vietetään kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin (1804 – 1877) syntymäpäivänä. Runebergin tunnetuin ja arvostetuin työ on Suomen sodasta (1808 – 1809) kertova runokokoelma Vänrikki Stoolin tarinat.

Runebergintorttu

Säätä ei juurikaan tänä päivänä ole ennusteltu, mutta sen sijaan on syöty ahnaasti Runebergintorttuja. Tämä torttu on yhtä tunnettu sesonkileivos, kuin laskiaispullakin. Ja erittäin hyvänmakuinen, njam.

Kirjoittanut horkankyla | tammikuu 21, 2017

Päivää pitkää Paavalista 25.1.

Paavalina paukahtaa talven selkä poikki    25.1.

Paavalin päivä on Heikin päivän (19.1.), Kynttilänpäivän (2.2.) ja Sipin päivän (15.2.) keralla yksi niistä päivistä, jolloin sydäntalven, selkäviikkojen ja talvenselän sanotaan katkeavan ja taittuvan. Sydäntalvi on ohitse. ”Paavalilta aurinko lämmittää, mustalaista reen perään”. ”Paavalina paukahtaa talven selkä poikki”. ”Paavali parasta talvea”.

– Paukahtipa vaikka sitten poikkikin, niin parasta talvea Paavali vielä on. ”Paavali puoli talvea, kynttilä kevättä”. ”Jos on pakkanen Paavalina, silloin helle Helluntaina”. ”Pavalin pahat pyryt, kynttilän kylmät säät”.

– Paavaliin kuuluvat myös pahat säät ja pyryt. ”Jos ei Paaval pauku, ei ole hehko heinäpouta”. – Tulevan heinäkuun sään ennustaa Paavali.

Paavalia sananparsissa

”Paavali on talven napa”. – ”Paavali puoli talvea”. – ”Paavalista talven selkä taittuu, Pertusta päre orteen”. – ”Päivää Paavalista, kevättä kynttelistä”. – ”Paavali talvea, Kynttilä kevättä”. – ”Päivää Paavalista, yötä Uolevista”.

– ”Paavalilta paukahtaa, Kynttilältä kyykähtää”. – ”Paavalin pahat säät, Kynttelin kylmät pyryt”. – ”Paavalinpäivänä paraat pakkaset”. – ”Paavo pakkasen parina, nenä räässä, parta jäässä”. – ”Jos ei pauka Paavalina, eikä kylmä Kynttilänä, ei ole kelpoa kesästä”.

– ”Jos ei pauka Paavalina, eikä kylmää kynttelinä, niin ei ole helle heinäkuussa”. – ”Jollei pauka Paavalina, niin ei helkä heinäaikaan”. – ”Jos ei pauka Paavalina, eikä kylmää Kynttelinä, ei sitten sinä kevännä”. – ”Jos ei pauka Paavalina, eikä kylmää Kynttelinä, niin se kylmää kyntömiehen”. – ”Jos on pakkanen Paavalina, silloin helle helluntaina”.

 

Paavalin papusoppaa

Paavalin päivä on yksi niistä päivistä, jolloin herneet eli pavut ja hernekeitto eli papusoppa ovat kunniassaan. Paavalin päivän säästä nimittäin ennustetaan tulevan hernesadon suuruutta. Koko Lounais-Suomessa Paavalina on syöty ahneesti ja nauttien hernekeittoa. Jos ei ole omia papuja ollut, on käyty taloissa pyytelemässä ”Paavalin pavui” – ja onpa käyty pyytelemässä, vaikka omiakin olisi ollut.

Tällainen ruokatarpeiden pyytely naapureilta on liittynyt useimpiin muihinkin juhlapäiviimme. Kepeäksi höysteeksi hernekeittoon on laitettu siansorkkia. Tämä hernekeitolla nautiskelu ei ole ollut vain itsetarkoitus, vaan myös hernekeiton syöminen Paavalina on edistänyt seuraavan hernesadon saamisessa.

Papusoppaa Paavalin sananparsissa

”Jos Paavalinpäivänä aurinko kirkkaasti paistaa, saadaan hyvä papuvuosi ja yleisesti hyvä vuodentulo. Jos lumisade lastun peitää tulee keskinkertainen vuodentulo”. – ”Paavali papuja paskantoo”.

– ”Jos Paavalinpäivänä aurinko paistaa sen verran että ehtii hevosen valjastaa, tulee kaunis kevät ja hyvä hernevuosi”. – ”Pahoin piteli Paavalina, kovin kylmi Kynttilänä; eipä tullut rokkavuotta”. – ”Jos aurinko paistaa Paavalinpäivänä sen verran, että mies ehtii hypätä hevosen selkään, tulee hyvä papuvuosi”.

– ”Hyvä papuvuosi tulee jos Paavalinpäivänä tulee lunta reen varhon peitto”. – ”Jos Paavalinpäivänä sataa, tulee herneitä”. – ”Jos Paavalina tuiskuttaa reen jalaksen jäljen umpeen, eivät menesty kukkakylvöt, tupakka, pottu ja herne”.

Paavalia sananparsissa

”Jos Paavalinpäivänä on pakkanen, on silloin toivossa hyvä heinäsato”. – ”Jos Paavalinpäivänä on sumua, niin että kana pääsee sen alitse, mutta pyrstö ottaa sumuun, niin halla panee heinäkuussa”. – ”Kun Paavali on sateinen ja märkä, niin kuolee hevonen ja härkä”. – ”Jos Paavalina räystäät niin paljon vettä tippuvat , että kana juodakseen saa, tulee hyvä heinävuosi”. – ”Kun Paavalinpäivänä saa kana räystään alta, niin saa Marianpäivänä härkä ojasta”.

– ”Jos aurinko näkyy kirkkaana Paavalin päivänä tulee hedelmällinen vuosi, mutta jos lunta tai vettä sataa niin kohtuullinen vuosi, jos päivä on pimeä, niin tulee kuolovuosi”. – ”Jos Paavalina aurinko paistaa, tulee poutavuosi”. – ”Jos Paavalinpäivänä aurinko paistaa koko päivän kirkkaasti tulee hyvä viljavuosi”. – ”Jos Paavalinpäivänä on kirkasta, tulee hyvä ohravuosi”. – ”Kun Paavali on selkiä, tulee vuosi melkiä”. – ”Kun Paavalinpäivänä on pilvistä, tulee huono vuosi, mutta kun on niin kauan pouta, että hevosen saa silapääksi, tulee jonkinlainen vuosi”.

– ”Kun Paavalina on pohjatuuli, tulee hyvä marjavuosi”. – ”Jos ennen Paavalia seinä hikoaa auringon lämmöstä, se tietää pitkää kevättä”. – ”Paavalin pahat säät ja Kynttelin (2.2) kylymät pyryt”. – ”Paavalin pahat pyryt”. – ”Paavalin suvi ja Laurin (10.8) halla”.

Nämäkin taas Tunturisuden sivustosta.

Kirjoittanut horkankyla | tammikuu 14, 2017

Heikin päivä

Härkäviikot – Heikin päivä 19.1.

Heikki katkaisee talven selän paukahduksella

”Heikki heinänen kurikka, joka taittaa talven selän”. (Kittilä)

Talven selän taittumisesta Heikin päivänä on kuulunut voimakas paukahdus, ja lapsia on kehotettu menemään tunkiolle sitä kuuntelemaan.

Heikin päivänä vietettiin talvenselän taittumisen vuoksi ihan riehaa. Lapset juoksivat iltapimeällä ympäri kylää, kelloja, kulkusia ja metalliastioita helistellen ja rummuttaen.

Kylän lapset yhtyivät joukkioiksi ja kiersivät sitten vuoroonsa jokaisen talon kovaa meteliä pitäen: ensin lyötiin kurikalla seinään merkiksi, jotta nyt talven selkä katkesi. Paukahdusta seurasi sitten iloinen ja kova huuto, metelöinti, mekkala ja rummutus – sekä kiljahdukset, kirkumiset ja nauru!

Hei, hei Heikki, heitä pois se leikki!

Mikä on tämän vanhan, kaikille tutun lastenlorun tausta. Ainakin yksi selitys on se, että loru on loppusoinnullisesti iskevä. Sananparsissa kansa on käytellyt paljon myös alkusoinnutusta, kuten Paavali paukauttaa taikka Liisa liukastelee.

Kun Lalli piispa Henrikin tappoi

Heikin päivää vietetään piispa Henrikin muistoksi. Talonpoika Lalli tappoi Henrikin Köyliön järven jäällä 20. päivänä tammikuuta 1156 ja tuosta päivästä tuli muistopäivä. Vasta 1500-luvulla päivä siirrettiin 19:een päivään, niin että päivä saatiin samaksi Ruotsin almanakan kanssa.

Härkäviikot ja Heikki

Härkäviikot, talvenselkä, on aika loppiaisesta tammikuun lopulle. Sen ytimessä ollut talvennapa on sijoittunut eri puolella Suomea hieman eri päiville. Se ei ole ollut sillä tavalla tarkka päivä, kuten meillä nykyisin on talvipäivänseisauksen päivä.

Ensimmäinen härkäviikkojen aikaan sijoittuva merkkipäivä on Heikki. Heikin päivänä karhu kääntää kylkeään ja sanoo: ”Yö puolessa, nälkä suolessa”. Heikin päivän tienoilla tarkastetaan myös, että karjan rehu riittää lopputalveksi – puolet rehusta oltava jäljellä. Muuten ”Erkki (18.5.) lehmät tappaa”. Ihmisen viljasta piti Heikinpäivänä olla 2/3 jäljellä.

Talvenselkä on katkennut muulloinkin kuin Heikkinä

Kun talvenselän katkeaminen ei ole ollut sidottuna tiettyyn kalenteripäivään, on sen ajankohta vaihdellut. Talvenselkä on katkennut myös Paavalina 25.1. Myös Kynttilänpäivänä 2.2. on sanottu: ”Kynttilänä talvenselkä katkeaa”. Hämeessä Vanajalla katkeamispäivä on viety Sipiin eli Pyhän Sigfridin päivään asti, joka on 15.2.

Heikin tai Paavalin (25.1.) päivän aikoihin sää usein muuttuu. Tähän aikaan on usein pyryjä, tuiskuja. ”Heikin tuisku” ja ”Heikin pyry” ovat tuttuja ilmauksia. Säätarkastelussa Heikki on Paavalin vastapari. ”Kun on helppo Henrikki, niin paukkuu Paavalina”.

– ”Jos Henrikki helpottaa, niin Paavali paukuttaa”. – Pyryjen ohessa Heikki myös kuroo pakkasia.

– ”Minkä Heikki helpottaa, sen Matti (21.9) maksaa”. – ”Jos Heikinpäivänä on pakkanen, on tuleva kesä poutainen”.

– ”Heikinpäivä vastaa Jaakonpäivää (25.7) ja Heikinpäiväviikko Jaakonpäiväviikkoa. Millainen ilma on Heikinpäivänä tai sillä viikolla, sellainen on Jaakonpäivänä (25.7) ja sillä viikolla”.

– ”Heikinpäivänä muuttuvat säät, jos sitä ennen oli ollut huono ilma, tulee hyvä ja päinvastoin”.

– ”Jos Heikinpäivänä sänget näkyvät tulee huono heinävuosi, jos lumi ne peittää tulee hyvä”.

– ”Kun Heikkinä helisee ja Paavalina paukkaa, tulee hyvä hernevuosi”. – ”Kun Heikinpäivänä sataa vettä, tulee hyvä viljavuosi”.

 

Heikinmarkkinat

Heikin markkinat ovat olleet aikoinaan Turun kuuluisimpia markkinapäiviä. Kuvassa ollaan Turussa markkinoilla kesäaikaan, vanhan ajan hengessä. Heikin markkinoilla on vuosisataiset perinteet. Turun markkinoista erityisen suosittuja olivat tammikuiset Heikin päivän messut. Vuonna 1531 Turun molemmat Heikin markkinat, 19. tammikuuta ja 18. kesäkuuta olivat hyvässä suosiossa ja julistettiin vapaiksi markkinoiksi.

Heikinmarkkinat ovat myös nykypäivää, ja ne pidetään vuosittain Turussa, Turun päivänä. Turun päivää vietetään vuosittain, syyskuun kolmantena päivänä. Heikinmarkkinat on perinteikäs koko perheen toritapahtuma Turun kauppatorilla. Markkinat keräävät turkulaiset tekemään löytöjä lukuisilta markkinapöydiltä, joilla syksyn sato on parhaimmillaan ja tarjoukset kohdillaan! Torilla voi pyörähdellä tanssiorkesterin tahtiin ja tavata tuttuja markkinoiden leppoisassa tunnelmassa.

Heikki ja kalat

Itä-Suomessa on uskottu, että jos Heikin päivänä laskee matikkarysät tai -verkot, niin Paavalin päivänä (25.1) ne ovat täynnä. Ensimmäisestä madesaaliista ennustettiin kesän ilmat. Jos matikan maksa on kirjava, tarkoittaa se sateista ja huonoa kesää. Jos se on tasainen ja puhdas, tarkoittaa se hyvää viljavuotta ja kunnon ilmoja.

Havuilla raikkautta

Näihin aikoihin kuljetettiin metsistä kaadettujen kuusten ja mäntyjen havuoksia, ja niitä levitettiin karjatiloihin eläinten makuualustaksi. Ensiksi näistäkin havuoksista naisväki, talonvaarit ja lapset erottelivat oksat, hakaten pienillä hakokirveillä, pilpuiksi ja polttopuiksi. Pihamaat, joilla tämä käsittely tapahtui, peittyivät vihreisiin havumattoihin ja raikas metsän tuoksu täytti ilman. Oksista erotellut havut levitettiin heti vuoteiksi navettaan, talliin ja lammaskarsinoihin.

Raikas havuntuoksu täytti rantteet ja eläinsuojat. Näin saatiin – paitsi puhdas alusta ja hyvä tuoksu esim. navettaan – myös ”apulantaa”. Havut lisäsivät lannan ”palamista” kypsyttäen lannan sopivaksi pelloille. Tämä palaminen lisäsi navetoissa lämpötilaa keskitalvella.

Kirjoittanut horkankyla | tammikuu 8, 2017

Nuutin päivä

NUUTINPÄIVÄ 13.1.

Nuutin nimipäivää, eli nuutinpäivää vietettiin alkuaan heti loppiaisen jälkeen tammikuun 7. päivä, mutta kun tammikuun puolivälin tienoilla on tutkijoiden mukaan ollut vanha muinaisviikinkien juhla, siirtyi nuutinpäivä jo vuonna 1708 nykyiselle paikalleen 13.1. Vanha kansa on aikoinaan puhunut vanhasta nuutista, jota juhlittiin siis 7.1. – ja uudesta nuutista, jota juhlitaan 13.1. Nuutinpäivä eli nuutti on ollut eräänlainen puolipyhä, jolloin ei käynyt laatuun tehdä mitään suuria töitä, mutta jotakin pientä oli soveliasta toimitella.

Nuutinpäivä on saanut nimensä kahden tanskalaisen Knud-nimisen pyhimyksen mukaan, pyhän Knudin – sekä prinssi ja herttua Knud Lavardin mukaan. He kokivat molemmat marttyyrikuoleman varhaisella keskiajalla. Herttua Knud Lavard kuoli 7.1.1131 serkkunsa surmaamana heti joulurauhan päätyttyä. Mutta minkä takia Nuutin päivää siirrettiin 1700-luvulla lähes viikolla eteenpäin? Eräät tutkijat ovat pohtineet, että pyhimysjuhlalla haluttiin korvata pakanallinen jul-juhla, muinaisviikinkien mahtava joulu.

Nuuttipukit, nuuttiparoonit ja pasurit

Joulun lopettajaiskulkueet, Knuutin kiertueet, kulkivat aikoinaan talosta taloon. Taloista kerjättiin tähteitä joulukauden herkuista, myös ruoista – mutta erityisesti juomista. Nuuttipukit kinusivat viimeisiä pisaroita oluttynnyreistä, joiden pohjahiiva jo häämötti, sillä eihän talojen oma väkikään ollut viettänyt joulua kuivin suin.

Etenkin Etelä- ja Lounais-Suomessa eli vielä 1930-luvulle asti nuuttipukkiperinne.

Nuuttipukit, noin viiden hengen joukkiot, koostuivat lapsista ja nuorista, mutta etenkin aikuisista miehistä. Nämä ryhmät kiersivät oman ja naapurikylän taloja, ja olivat pukeutuneet varsin kummallisesti ja tarkoituksellisen rumasti, ihan pelottavasti. Heillä saattoi olla eläinnaamarit päässään, sarvineen kaikkineen, tai sitten kasvot oli noettu – jotta räyhähenkistä pukkia ei taloissa tunnistettaisi. Naamari saattoi olla tehty vaikka lampaannahasta.

Ainakin joukkion pääpukilla eli -pukarilla oli päässä sarvet. Pääpukkia kutsuttiin nuuttiparooniksi taikka pasuriksi. Miehet pukeutuivat usein naisiksi ja naiset puolestaan miehiksi, sillä naisiakin saattoi olla mukana. Asuihin kuuluivat ikäkulut takinreuhkat taikka nurinkäännetyt, koin puoliksi syömät turkkirähjät ja karvalakit. Nuuttipukkien muuna varustuksena olivat luudat, pamput, kepit ja aisakellot.

Taloon tullessaan nuuttipukit huusivat jo ovelta röyhkeän vaativina: ”Saako Nuutti tulla!?” Ja kun sisään päästiin, alettiin heti haistella, olisiko talon tynnyreissä taikka kellarissa tarjolla olutta. Eikä tyydytty vain haistelemaan, vaan huudettiin: ”Olvitapit auki niin kuin olisi jo!”

Jos talo tarjosi antejaan, siitä kiitettiin laululla tai runonpätkällä, toivotettiin hyvää tulevaa satoa ja karjaonnea ja vielä kirjoitettiin ennen poistumista pirtin seinään ”Nuutti on kuitti”. Tämä kirjoitus ei tietenkään liittynyt väsymykseen vaan se oli ikäänkuin virallinen ilmoitus eli kuittaus siitä, että talo oli tehnyt velvollisuutensa ja tarjonnut nuuttipukeille oluet ja muut herkut. Tosin, kyllä juovuksissa toikkarointi lopulta sai nuuttipukit väsymäänkin.

Olut ja sahti olivat tässä vaiheessa joulukautta sen verran lopuillaan, että tynnyreistä saatiin saaliiksi melko sakeaa juomaa. Tämän vuoksi päivää kutsuttiin myös hiivanuutiksi tai sakkanuutiksi.

Jos tarjoilu ei talossa pelannut nuuttipukkien toivomalla tavalla, syydettiin talonväen niskaan sarjoittain manauksia, solvauksia ja uhkauksia ennen poistumista, jollei sitten pyritty jo ihan käsirysyynkin.

Myöhempinä aikoina tutuksi tullut joulupukki muistutti ulkoasultaan hyvin paljon nuuttipukkia aina 1940-luvulle asti. Joulupukkia pidetään hyvyyden vertauskuvana, mutta nuuttipukki on perinteessämme ollut ihan toista maata. Nuuttipukit ovat kierroksillaan humaltuneet ja sen myötä räyhänneet ja käyneet hyvinkin röyhkeiksi. Vanha sananparsi, joka kertoo hyvän Tuomaan tuovan joulun ja pahan Nuutin sen vievän pois, korostaa Nuutin pahuutta. Nuuttipukit liikkuivat naamioituneina ja sekin houkutti humalatilan kera selvittelemään asioita erityisesti ikäviksi koettujen naapureiden kanssa. Niinpä nuuttipukit käyttäytyivät häpeämättömästi ja puhuivat rivoja.

Joskus isoimmassa talossa tanssittiin joulukauden lopettajaiset. Sitten arkityöt odottivat, alkoivat ”selkäviikot ja reikäleivät”.

Nuuttipukkeilu osana ilveilyn perinnettä

Nuuttipukeissa on sitä samaa karnevaalihenkeä ja ilveilyä, jota liittyy kansainväliseen katolisperäiseen laskiaisperinteeseen. Nuutinpäivä on ollut riemukas hetki nuorisolle, koska silloin on saanut käyttäytyä tavalla, joka muulloin olisi ollut sopimatonta. Kyläläisten arvojärjestykselle ei annettu mitään arvova, vaan ryypiskeltiin, kerjättiin, laulettiin pilkkalauluja ja riehattiin. Aikana, jolloin mahdollisuuksia ajanvietteeseen ja huvitteluun on ollut rajallisesti, nuuttipukkeilu on tuonut piristävän lisämahdollisuuden hauskaan riehailuun, keskelle talven pimeää aikaa ja joulun jatkoksi.

Itse asiassa kyseessä on hieman samantapainen ”sopimaton käytös”, kuin nykyajan penkinpainajaisriehassa tai polttareissa. Entisaikaan nuuttipukkien liikkumisen saattoi kaupungin pormestari jopa kieltää, koska se aiheutti epäjärjestystä. Erityisesti paheksuttiin sitä, että nuuttipukkien joukossa oli jopa aikuisiakin.

Nuuttipukkeilun taustalla on myös vakavampia virityksiä, sillä Nuutin päivän naamiokiertueet edustavat vanhaa pohjoismaista juhlaperinnettä. Äänekkään juhlinnan taustalla on ajateltu olevan uskomuksen, että suvun vainajat tulevat joulun ajaksi entiseen kotiinsa ja juhla-ajan loppuessa heidät halutaan ajaa pois etteivät he jäisi harhailemaan ja kummittelemaan taloon. Tuntemattomana pysymisen pyrkimys olisi tällöin estää vainajien henkiä näkemästä kuka poisajaja on ja kestitys ikään kuin palkka talon nykyisille asukkaille tehdystä palveluksesta.

Pukkeja ja hulluttelua tapanista lähtien

Pukkien ilveenpito kylänraiteilla ja taloissa ei rajoittunut vain nuutinpäivään, vaan itse asiassa varsinaisen, oikean joulupukin aattokäynnin jälkeen rauhaa kesti vain joulupäivän, ja jo tapaninpäivänä ilmestyivät kujille ja raiteille ensimmäiset hulluttelevat pukit.

Tapanina jo aamusta työntyivät pirtteihin naapuritalojen miehet, jotka kyselivät tapania ja joille piti antaa juotavaa, olutta tai viinaa. Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa ”tapaninkysyjät” uhkasivat leikillään särkeä uunin, ellei kestitystä annettaisi.

Tapanina kierteli erityisesti Hämeen ja Satakunnan kylien raiteilla miesporukoita ja nuorisoa kuljettaen mukanaan kummallisia eläin- ja ihmishahmoja, ”pukkeja”, ”tapaneita”, ”parooneja” ym. ja ”tapaninlaulajia”, jotka esittivät keskiaikaiseen Pyhän Tapanin legendaan pohjautuvaa laulua tai sen uudempia versioita. Tapanista alkoi sekä läntisessä Suomessa että Suomen ja Venäjän Karjalassa uuteen vuoteen, loppiaiseen, tai peräti nuutinpäivään kestävä hullutteluaika, jolloin kierreltiin taloissa tuntemattomaksi naamioituneina joulupukkeina, -muoreina, -ämminä, -kummeina, -morsiamina, -kuhlakkoina, -ropakkoina ja -smuutteina, ei kuitenkaan vielä tuolloin joulusmurffeina.

Nämä hulluttelevat pukit saattoivat liikkua omissakin vaatteissaan, esiintyen tynnyrinpesijöinä, jotka vaativat tynnyrintappia nähdäkseen, oliko astioissa vielä mitään jäljellä. Useimmiten joko jalan taikka hevoskyydillä liikkuvat remuavat seurueet kuljettivat nähtävyytenä mukanaan Nuutti-Paroonia tai muuta hyvin näyttävästi puettua, erikoisen kummallista olentoa.

Riukuehtoo

Eräissä hämäläispitäjissä miehet viettivät joulun jälkipyhinä riukuehtoota. Sahtiastioita ja lehmänkelloja pitkässä seipäässä olallaan kantaen he työntyivät sisään taloihin pilailemaan, kestitystä saamaan ja keräämään oluttakin mukaansa. Näin pitkitettiin juhlaa ja olihan näin tarjolla aina uusi tilaisuus jatkaa juopottelua, vieläpä ilmaisilla juomilla, joka useille näissä juhlissa oli kaikkein tärkeintä.

Nuutinpäivän vietto nykyisin

Monilla tuntuu nykyisessä kiireen maailmassa joulunvietto päättyvän jo jouluaattoon, mutta kuitenkin viimeistäänkin loppiaiseen. Nuutinpäivän vietto kaikkine siihen liittyvine perinteineen on suurelta kansalta jäänyt ja unohtumassa. Alkuperäisessä muodossaan nuuttipukkeja ei ehkä moni enää kaipailekaan ryyppyjä kerjäilemään ja riitaa haastamaan, mutta silti olisi suotavaa, että päivää perinteineen pidettäisiin yllä.

Paikoin Suomessa nuuttipukkiperinnettä onkin pidetty yllä ja myös yritetty elvyttää. Nykyisin nuuttipukkeina kiertää varsinkin lapsia, jotka käyttäyvät kiltisti. He voivat kertoa vitsejä, esittää arvoituksia, lausua runoja tai tehdä taikatemppuja. Esiintymispalkkiokseen he eivät tarvitse olutta ja ryyppyjä, vaan karkkeja tai hedelmiä, joskus toki pientä rahaakin tiernapoikien tapaan.

Kirjoittanut horkankyla | joulukuu 29, 2016

Uusi Vuosi ja perinnetaikoja

Juuri vuodenvaihteen on ikivanhoista ajoista saakka katsottu olevan sellainen ajankohta, jolloin on mahdollista erilaisin menetelmin raottaa kohtalon esirippua, tutkia enteitä. Etenkin kaksi suurta elämänkysymystä on tällöin esillä: naimisiinpääsy ja kuolema. Tytöt kysyvät, milloin saavat miehen, kun taas vanhat ja sairaat haluavat tietää, minkä verran elinaikaa on vielä jäljellä. Työikäisille ovat vuodentulo ja ansiomahdollisuudet olleet tärkeä kysymys. Lukemattomiin muihinkin asioihin on etsitty vastauksia enteistä, ja apuna on käytetty mitä erilaisimpia menettelyjä ja välineitä.

Tinan ennustusvoima

Uudenvuodentinan sulattaminen pienessä valinkauhassa onnistuu aivan hyvin sähkölieden levyllä. Jokainen kippaa ikäjärjestyksessä tinansa ämpäriin, jossa on kylmää vettä. Juuri tinan jähmettymishetkellä taikavoima on vahvimmillaan ja valaja esittää mielessään toivomuksensa uudelle vuodelle. Tina kertoo tulevasta. Kynttilän valosta lankeavasta varjosta tutkitaan tinan muotoja: laiva tietää matkoja, avain etenemistä uralla, kori hyviä sienisatoja, hevonen uutta autoa, mutta muu eläin petollista ystävää ja naisen pää epäsopua naapurien kanssa. Tinassa oleva ryhelmä tietää rikkautta, mutta jos tina menee pieniksi siruiksi, on onnikin tulevana vuonna särkyvä.

Maataloissa ennen vanhaan tinalla on ollut omat enteensä. Tinassa on voitu nähdä kuin säkkejä, mikä on tiennyt, että hyvä viljavuosi on tulossa. Tasainen tinamöhkäle on tiennyt sairautta ja jos tinan muodoista on löytynyt peräti ruumisarkku, risti tai seppele, on ollut luvassa kuolemaa.

 

Suolasilakoita yksinäiselle

Puolisoa vailla olevat söivät seitsemän tai yhdeksän suolasilakkaa, pyrstö edellä. Sitten yöllä tuli unissa janoiselle tarjoamaan juotavaa se oikea, eli tuleva aviopuoliso.

Tavaran paljous tyynyn alla

Tyynyn alle pantiin mitä erilaisimpia esineitä – märkä vaatekappale, toisen sukupuolen vaate, halko, kenkä, korttipakka, neliapila tms. – tai käytiin nukkumaan sukka tai kenkä jalassa, jolloin unessa nähty esinettä noutamaan tullut henkilö oli tuleva puoliso.

Tinanvalannasta jäänyt vesikin on hyvin arvokasta. Tyttö taikka poika kostuttaa nenäliinan tässä voimavedessä ja nukkuu tämä nenäliina tyynynsä alla. Ihme tapahtuu, sillä tuleva kumppani näyttäytyy unessa yön aikana.

Koirien syöttö

Tytärsaaressa päästettiin koirat illalla sisään ja annettiin niiden syödä, minkä jaksoivat, sen jälkeen ne ajettiin vihaisesti ulos. Jos ne pihalla alkoivat heti haukkua, se ennusti isännän kuolemaa alkavana vuonna.

Lattian lakaisu oikeaan suuntaan ja takaperin kulku

Lattia oli lakaistava aattoiltana päinvastaiseen suuntaan kuin tavallisesti, eli ovelta perälle. Se toi onnea: jos rikat vei takaperin kynnysten yli teiden risteykseen asti, sai nähdä tulevan sulhasensa.

Vanhat ennusmerkit

Joka nousi vuoden ensimmäisenä päivänä aikaisin ylös, pysyi koko vuoden virkeänä ja työt joutuivat. Aamu-unista nukutti koko vuoden.

Jos uunnavuonna sattaa aamupäivällä, on nuorten kuolinvuosi, jos iltapäivällä, on vanhain kuolinvuosi.

Lapset olivat hyvätapaisia koko vuoden, jos heitä ei torunut uudenvuodenpäivänä.

Kirkas tähtitaivas ennusti hyvää vilja-, sieni- ja marjavuotta.

Jos uutta vuotta vasten on selkiä taivas, tullee hyvä marijavuosi.

Hyvää tiesi myös suoja, joka pudotti puista lumet: ”Tulee hyvä vuosi kun uusi vuosi pesee silmiään.”

Tinoja valettaessa piti ensin valaa maanhaltijalle, jotta haltija olisi ”asetuksissa” (tyytyväisenä). Sitten valettiin isännälle, emännälle ja muulle väelle.
– Pihtipudas

 

Onnenpeili

Samuli Paulaharju kuvasi jo 1900-luvun alussa tytön katsomassa onnenpeiliin. Takana olevista peileistä kuvastuu kädessä pideltävään peiliin päättymätön kynttiläkuja, jota pitkin herkeämättä tuijottamalla näkee tulevan puolison uuden vuoden yön keskellä astelevan.

Tyhjään huoneeseen asetettiin pöydälle vastakkain kaksi peiliä, toinen hiukkasen toista pienempi ja näiden väliin reunojen kohdalle kaksi kynttilää. Näin peilistä näkyi äärettömyyteen johtava, yhä supistuva kuja. Jotta tunnelma olisi saatu mahdollisimman jännittäväksi, oli pöydälle levitetty musta silkkihuivi tai kuolleen peittona ollut valkea liina ja sen päällä oli virsikirja ja vihkisormus. Huoneesta ulos johtavaa ovea ei saanut lukita – eikä uuninpelttejä sulkea.

Kun sydänyö lähestyi, peiliinkatsoja hiipi paitasillaan tai valkeaan liinaan kietoutuneena pimeään huoneeseen ja sytytti kynttilät, jolloin peilistä näkyi satojen kynttilänliekkien valaisema salaperäinen, päättymätön kujanne. Nyt katsoja alkoi tuijottaa peiliin kohti kynttiläsarjan äärimmäistä pistettä. Voimme arvailla, että katsojan sydän tässä vaiheessa jo sykki rajusti ja pelonsekainen jännitys oli täyttänyt hänen kuohuvan mielensä. Olihan vuoden vaihteen yösydän, yksinäinen huone, ehkä tuuli vinkui savupiipussa, pöydällä hohteli hämyssä kuollutta koskettanut liina ja edessä aukeni salaperäinen, jonnekin inhimillisen tietämyksen rajan taakse johtava salaporttinen kuja.

Eipä ollut ollenkaan ihme, jos näin virittyneessä ja herkässä mielentilassa oleva ihminen näki peilissä piankin jotakin liikettä! Yleensä peilissä näki sitä, mitä eniten odotti. Saattoihan siellä hahmottua salaisimpien haaveiden unelmaritarinkin olemus ja viekottelevasti hymyävät kasvot.

Nyt peiliin tuijottaja saattoi punerruksen poskilleen levitessä olla yhä varmempi ja vakuuttuneempi siitä, että seuraavana vuotena se todellakin tapahtuisi, ja hän kohtaisi elämänsä nuorukaisen!

Varttuneempi, yksinäinen naisihminen näki peilistä ehkä naapurinsa, rikkaan poikamiesisännän! Jos peilin ääreen asettunut oli sairas ja surumielinen, hän saattoikin nähdä kynttiläkujassa mustan ja pelottavan ruumiskirstun – voisiko olla enää varmempaa ennettä lähestyvästä kuolemasta! Muitakin ennusmerkkejä peilin kynttiläkujasta nähtiin – siellä saattoi hohdella kihlausta ennustava sormus, häitä tietävä väkijoukko, lapsoseen viittaava kehto – tai milloin mitäkin.

Monelle peiliin katsominen on ollut elämän jännittävin ja suorastaan hermoja raastava hetki, jota uudenvuoden lähestyessä on kauhunsekaisella pelolla ja samalla myös ilolla odotettu. Kunhan vain selviytyi tilanteen pelottavuudesta, hyötyi kuitenkin niin, että sai tietoa, jota mitenkään muuten ei olisi voinut saavuttaa. Tulevan puolison juoppous taikka raittiuskin selvitettiin peilin avulla. Toiselle puolelle peiliä asetettiin viinalasi, toiselle puolelle vesilasi. Nyt saatiin nähdä, oliko tuleva sulhanen ja puoliso raitis vaiko viinaanmenevä, päätellen siitä, tarttuiko hänen hahmonsa peilissä viina- vaiko vesilasiin. Hahmo peilinäkymään ilmestyi uudenvuoden taikuuden – ja virittyneen katsojan mielikuvien avustamana.

 

Mankaran nostaminen

Tässä taiassa tarvitaan seitsemän samanlaista kahvikuppia. Taika antaa hyvin luotettavan ennusteen siitä, mitä alkavalla vuodella tapahtuu. Alassuin käännettyjen kahvikuppien alle piilotetaan seitsemän erilaista ennusmerkkiä – ja sitten valitaan ennuskuppi. Jos kupin alta löytyy leivänpala, se tietää elämän jatkumista entisellään. Musta langanpätkä tietää surua, sormus naimaonnea, lantti rikkautta, nuppineula ”pistotautia”, postikortinpala matkaa ja ”mankara”, pienen pieni nukke, lapsilykkyä. Kuppeja ja ennusmerkkejä voi halutessaan asettaa useampiakin ja niin saa kattavamman tuloksen. Jokainen paikalla oleva nostaa, välillä uuteen järjestykseen asetettujen kuppien alta, oman ennustuksensa

(Nämäkin Tunturisuden sivustolta)

« Newer Posts - Older Posts »

Kategoriat