Iivari ”Ilmaveivi” Määräkoera on blogia kirjoittava mäyräkoira Pohjois-Savossa. Pihistin tähän viimeisimmän blogikirjoituksen. Iivarilla on usein ajatuksia antavia mietteitä. Niin nytkin.

Hyvä Joolupukki!

Uattelin näen hyvissä aeijon sulle kirjettä luatija. Ku likempänä jooluva sulle kuitennii kantaa postiljooni selekä viäränä kirjettä. Ni sitä suattaa äkkiseltää tämmönen määräkoerakirje säkkeötyvä sinne sekkaan. Ja tiijä vaekka lukemata jiäpi vielä.
Meleko tärkeitä asijjoita mulla sulle nyt oes. Nuin niinku muihennii ku ihtenj kannalta.
Vuan männäämpä nyt yks asija kerrallasa. Varotan tuas, niinku männä vuonnahhii, että suattaa pitkä kirje tästä tulla. Että ota välillä semmonen taakojumppa. Ja vähä palasta. Ettet köntsähä iha jummiin. Ja sua suolj’solumuva nälän taatta. Jiäpi vielä uattoreessu tekemätä.
Ja sehä oes jo kaahee raketija ja ruama.

Iha ensinnä tien seleväks. Että kyllä on kilttinä oltu.
Aenahhii minä.
Ja äetistä en kehtoo rollija. Vuan tiijjäthän tuon.
Uskollisesti oon jokapäevä monastihhii sitä laeskansutkeeta immeestä pihalla kulettanna.
– Ee oo muuten vieläkkää oppinna narussa kulukemmaan.
Nyhtää ja jummii. Ja taevastelloo kulukiissaan kaekkee.
Että vielä on hommoo.

Oon antaanna kuvattavaks. Vaekkoes kuinka kolakkata ollunna.
Varikset ajanna pihasta poekkeen.
Ja muutennii pihahommat hoetanna mallilleen.
Enempöö vastaan jumpruilemata.
Mööhinnä matot kuosilleen.
Ku oon esinnä ne kasanna pihalle vietäviks.
Ja hiissanna ne sinne pihamualle.
Ja hoetanna siinä välissä immeesen roppoo ja sieluva.
Joessa ee kuule kunnossa kehumista oo. Näen meejjänkesken.

Ilikeöttä en oo tehnnä. Vuan ollunna oekee esjmerkillinen määräkoera.
Enkä ies mittää koeruuksijakkaa. Pahemmin aenakkaa.
– No ehken jonniikkerran kanavata vaehtanna telekkarista.
Ku liikoo työntäävät maenoksija sieltä. Enkä niistä tykkee.
Paetsi siitä missee se turrukka elukkaliäkärj luuloo kissoo tutkivasa.
Ja karvahatusta syväniänijä ehtii ku ee niä.
Ja siitä missee se yks nyhvelö sitä myslijä syöpi. Joka on Lahesta kotosi.
Että kaekimpuolin oon ollunna oekeen tolokumpoeka.

No sittä siihe suamapuolee jos männään seoroovaks.
Elikkä niihi toevomuksiin.

Ite en tarvihe muuta ku kunnon luukönttösen.
Mitteepä tuota turhalla tavaralla. Liikoo on jo muutennii.
Eekä äetkää tarvihe mittää. Aenakkaa valakosta suklaatia.
Nyttii olj jo ahterj levinnä nii ettee sopinna pyhähoosut jalakaan ku kokkeelj.
Eekäpä sille tarvihe tuuvva mittää konettakkaa.
Ku siitei tule ku koko sakille sempäevänen harmi ja riesa.
Ku ee ossoo käättee mittää misson nappija.
Paetsi hoosuja. Mutta niitä et kyllä tuo.
Ee lopu tuo makkeen mättäminen millonkaa muuten.
Äkimmin laehtuu ku ee oo isompija hoosuja.
Että kuvvuan pysys elämä mallillasa.
Pysyttäsj tervennä. Ja riittäs ruokoo ja lämmintä ni hyvä oes.
Koko sakilla.
Kaekki nuo rakkaat immeeset mukkaallukkiin.

Mukaville plokikamuille ja muillehhii kamuille voesit viijjä oekeen makkeet luut ja muitae herkkuja.
Kuuluu meleko monella olovan nuukat emännät. Ja siännöstellöövät herkkuja.
Ja kamujen kotj´väelle toevosin sulta terveöttä. Ja pitkee ikkee.
Tietennii sitä sammoo niille kamuillehhii.
Parj säkkijä miehee aluks oes semmonen hyvä miärä.
– Mikäpä sen sannoo ettee sitä voes sittä pitkivvuotta lisätä.
Kaekille nelj´jalakasille joella ee oo kotia, järjestä semmonen hyvä immeenen.
Joka niistä loppuiän huolestaa rakkaavvella.

Nuille piättäjille voesit sittä viijjä usseemmannii säkillisen.
– Sitä järkee niät. Vaekkee ne aena kilttinä oo olleetkaa.
Että eevät vuan älyttömyyksissäsä tie mittää pöljyyksijä.
Niinku vaekka vie kaekkija liäkärijä ja lasareettija sattoen kilometriin piähä immeesistä.
Taekka harvenna postinkulukuva. Taekka teihen aaraasta. Kertaan talavessa.
Tahi ruppee tekemmään sitä Kukkenheimijä tänne Savvoon.

Niille viirj´päelle jotka sottoo liehtoo vie risuja. Ja hirveen huono omatunto.
Ja piärupija.
Ja samontein tie semmonen lopotomija.
Ni unneottaavat semmoset kaaheovvet. Ja alakaavat ellee ku kuvan immeeset.
Viirj´päehen taatta kärsiville polosille vie raahoo. Ja rakkaatta.
Ruokoo ja lämmintä. Että ee tarvihtisj niihen millonkaa ennee pelätä.
Mualimalla tapahtuu pahoja asijjoeta.
Vie sureville isolla reellä lohtuva ja syvämmenraahoo.
Ja ies jonniillaesta jooluilloo kaekesta huolimata.

Siinähän tuota oes kuule ensj´hättään.
Suattaa olla että jos jottae unneotin ni laetan vielä uutta postija perästä.
Vuan ootpaan sinä sevverra noheva. Ja vuosj´sattoen kokemusta ommoova.
Että ossoot lukkee rivviivvälistähhii.

Muista ettet nyt pane Petterijä aejjantoloppaan kiini ku tulet!
Meenasj viijjä koko aejjan männä jooluna.
Ku et muistanna irrottee sitä liekoo. Vuan syyhällit nuivvuan taepaleelle.
Ja viimeks unehit sen susj´reen minkä käskin matkaan ottoo.
Että muistappa nyt. Tuas kuleksii liikoja hukkija näellämaen.
Jootaavat sinne erämaehin viijjä.

Että tämmösillä toevotuksilla tälläkertoo.
Tervettulloo vuan hyvä Joolupukki!
toevottaa Iivari Määräkoera

ps. Joko nyt uskot ettee meelle sovi piipusta niinku Enklannissa!
Viimisen kääntis jäläkeen on vuotanna katto piipunsyrjästä.
Ja sutarj vetj säkillisen kivvee ja luastija uunin alta.
Ku olj tipakehellut töppösiis alta.
Arvoo huvikses vettääkö uunj…

Osawald Spengler (1880-1936):

”Ennen ei ollut sallittua ajatella vapaasti. Nyt ajattelu on sallittua, mutta kukaan ei kykene enää vapaaseen ajatteluun. Nykyisin ihmiset haluavat ajatella siten, kuinka heidän odotetaan ajattelevan, mitä he sitten pitävät vapautena.”

 

Jostain löydetty:

”Jos et voi tanssia kanssani sateessa, et voi koskaan olla kanssani myrskyssä.

Jos et ole kanssani myrskyssä, en tarvitse sinua myöskään auringon paisteessa.”

 

 

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani, niin sinun on tehtävä, mitä on tehtävä, sillä viimeistä matkaa ei ole kukaan estävä.

Sinä tulet surulliseksi – minä ymmärrän. Älä anna surusi estää sinua. Sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. Tulevaa ei kannata surra.

Et haluaisi minun kärsivän. Kun aika koittaa, anna minun mennä. Vie minut sinne, missä he auttavat minua, mutta pysy luonani loppuun. Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan sinäkin huomaat, se on ystävyyttä, jota minulle osoitat. Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut, niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.

Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös. Olemme olleet niin läheisiä – me kaksi näinä vuosina, älä anna turhaan sydämesi itkeä.

 

 

Julia Napier

Minua ei kiinnosta, mitä teet elääksesi. Haluan tietää, mitä kaipaat ja uskallatko unelmoida täyttäväsi sydämesi kaipuun. Minua ei kiinnosta, mitkä planeetat ovat neliössä kuuhusi. Haluan tietää, oletko koskettanut surusi sisintä, oletko avautunut elämän pettymysten takia vai oletko sulkeutunut ankaramman kivun pelossa.

Haluan tietää, voitko kärsiä tuskaa, omaasi tai minun menemättä piiloon, katoamatta tai yrittämättä lievittää sitä. Haluan tietää, osaatko iloita itsesi tai minun puolestani. Osaatko tanssia villisti ja antaa hurmion täyttää itsesi sormenpäihin ja varpaisiin saakka olematta liiallisen varovainen ja järkevä ajatellessasi omia rajojasi?

Minua ei kiinnosta, onko kertomasi tarina totta. Haluan tietää, voitko aiheuttaa toiselle pettymyksen voidaksesi olla uskollinen itsellesi. Voitko kestää syytökset petturuudesta olemalla uskollinen sielullesi?

Haluan tietää, voitko nähdä kauneutta silloinkin, kun se ei ole kaunista, ja voitko ammentaa sen läsnäolosta elämääsi. Haluan tietää, kestätkö epäonnistumisen, omasi tai minun, ja voit silti seistä järven rannalla ja huutaa hopeiselle täysikuulle: ”Kyllä!”

Minua ei kiinnosta tietää, missä asut tai kuinka paljon rahaa sinulla on. Haluan tietää, voitko nousta ylös surun ja epätoivon yön jälkeen uupuneena ja mustelmilla ja tehdä, mitä sinun on tehtävä ruokkiaksesi lapsesi.

Minua ei kiinnosta, kenet tunnet tai miten tulit tänne. Haluan tietää, seisotko liekkien keskellä kanssani vetäytymättä pois. Minua ei kiinnosta, missä, mitä ja kenen kanssa olet opiskellut. Haluan tietää, mikä kannattaa sinua sisältäpäin, kun kaikki muu sortuu. Haluan tietää, voitko olla yksin itsesi kanssa ja pidätkö todella seurasta, joka sinulla on tyhjinä hetkinäsi.”

 

Oriah Mountain Dreamer

 

Osaatko vastata??

Mikkelinpäivää on alun alkaen vietetty arkkienkeli Mikaelin kunniaksi. Nykyään se on luterilaisen kirkon ainoa enkeleiden päivä. Kaikille enkeleille yhteinen päivä. Vuodesta 1772 alkaen Mikkelinpäivä on ollut sunnuntaina 29. 9. tai jos se on arkipäivä, niin seuraavana sunnuntaina. Siispä kun tänä vuonna 29.9. on torstai, niin Mikkelinpäivä on seuraavana viikonvaihteena.

Läntisessä maailmassa arkkienkeli Mikael tuli tunnetuksi ihmisten keskuudessa paremmin ristiretkien myötä. Niinpä monia kirkkoja, muita kristillisiä rakennuksia ja paikkoja on nimetty Mikaelin mukaan. Suomessa 10 keskiaikaista kirkkoa ja yksi kaupunki liittyvät nimellään häneen. Savilahden seurakunnan kirkon (rakennettu 1300-luvulla) mukaan alettiin koko pitäjää kutsua Mikkeliksi ja kaupunkioikeudet se sai 1838.

Arkkienkeli Mikael kuvataan yleensä sotilasvarusteissa keihäineen, miekkoineen päivineen ja häntä pyydetään suojelemaan meitä pahalta yhdessä varsinaisten henkilökohtaisten Suojelusenkeleiden kanssa. Ikoneissa Mikael on ollut hyvin suosittu aihe ja hänen värinsä on sininen. Virolaiset ovat jopa nimenneet koko syyskuun Mikaelin mukaan ’mihklikuuksi’.

Mikkelinpäivä on oli ennen vanhaan tärkeä kesän ja syksyn taitekohta. Sadonkorjuu lopetettiin. Nauriiden piti olla kuopassa ja akkojen tuvassa, eli naiset siirtyivät sisätöihin. Lehmät otettiin navettaan sisälle ja paimenetkin pääsivät vihdoin kirkkoon kesätauon jälkeen.

Markkinoita ja erilaisia juhlia pidettiin; uhrattiinpa jopa pässi itäisen esimerkin mukaisesti. Pässi valittiin jo keväällä,  jätettiin keritsemättä, syksyllä teurastettiin ja syötiin. Länsi-Suomessa tämä tapa oli harvinaisempi ja hiukan toisenlainen tavoiltaan. Sadonkorjuuaiheisia tapahtumia on monilla paikkakunnilla tänäkin vuonna. Seurakunnissa on perhemessuja, koska lasten yhteyden enkeleihin sanotaan Raamatussa olevan läheinen.

Kuningas Maunu Eerikinpojan poistettua orjuuden 1335 yleistyivät palvelusväen vuosisopimukset. Sopimukset uusittiin yleensä juuri mikonpäivän aikaan. Piioilla, rengeillä ja muilla oli samassa yhteydessä vuotuinen lomansa, runtuviikko, jonka jälkeen tuli muutto uuteen paikkaan, jos ei vanhaa sopimusta jatkettu syystä tai toisesta. Jo 1664 määrätään asetuksessa, että vapaata on saatava ”seitsemän yötä palvelusvuosien välillä, ei enempää”. Vasta 1816 tämä viikko siirrettiin Mikkelinpäivästä marraskuun ensimmäiseen ja vapaa muuttui kaksiviikkoiseksi. Vähävaraiset suosivat enkelien muistopäivää hääpäivänään.

Mikkelinpäivään liitettiin myös erilaisia uskomuksia ja taikoja, kuten juhlapäiviin yleensäkin. Syyssäitä ennustettiin – kylmä mikonpäivä tiesi varhaista kevään tuloa.

Näinä levottomina aikoina on arkkienkeli Mikael ja Suojelusenkelit, etten sanoisi täystyöllistettyjä, jopa lähes ylityöllistettyjä.

Lähde: http://www.urhoklubi.net  (lisää tästä aiheesta ja muustakin kerrotaan sivuston kansanperinneosassa)

Etusivun ylävalikosta löytyy otsikko ”Kotivara”, jossa kerrotaan huomion arvoisesta asiasta. Siellä on ohjeita kuinka varautua poikkeustilanteisiin, joita voivat olla mm perheenjäsenen sairastuminen, tulipalo tai pitkä sähkökatko. Kannattaa ainakin jokunen ajatus uhrata sille mahdollisuudelle, että joku kriisitilanne sattuu omalle kohdalle. Sitähän ei tietysti toivota, mutta niin voi silti käydä joskus. Hiukan miettimällä ja varautumalla voi säästyä monelta ylimääräiseltä ongelmalta ja vaikeudelta.

Perinteinen eteläistenkylien yhteisponnistus:

Tervetuloa! 😀

 

Elämän lähde. Lähellä rautatietä Korpiahon kohdalla, on merkitty karttaan. Kävin pyöräretkellä pari vuotta sitten. Oli käytettävissä.

Horkankylässä

Lähistöllä on pari paikkaa, joihin voi olla  mukava tutustua paikkakuntalaistenkin. Tai mennä uudestaan, jos on jo joskus tullut käytyä. Usein kaikkein lähinnä oleviin ei tule mentyä.

Vaaruvuori on tietysti kaikille tuttu juttu, eikä siitä sen enempiä.

Toinen paikka jonne ainakin vieraita voisi viedä maisemia ihastelemaan on Oravivuoren kolmiomittaustorni. Käynti siellä käy kunnonkohotuslenkistäkin, jos sitä kaipaa. Eväät mukaan tai vähintään juotavaa on hyvä varata. Lisäksi kamera, kiikarit ja ehkä jopa joku kasvi- tai lintukirja . Pienimmät lapset rinkkaan, jos on epäily etteivät jaksa omin jaloin retkeillä. Autolla nimittäin ei pääse ihan tornin viereen.

Kolmas, hiukan kauempana, etenkin tekniikasta kiinnostuneille sopiva paikka on Radio ja puhelin museo Petäjävedellä. Siellä on esillä eri aikakausilta olevien tavallisten radioiden ja puhelinten lisäksi esimerkiksi tiedustelussa käytettyjä laitteita, armeijan laitteita ja poliisin  toimiston pöydällä olleet radiot ja puhelimet. Hiukan on aikoinaan saatu tuotua jopa rautaesiripun takaa tavaroita. Museo myy varaosia vanhoihin putkiradioihin. Radioita on huomattava määrä, joten ihan tunnissa sieltä ei välttämättä ulos selviä…

View original post 83 more words

Ihmeiden aika ei olekaan ohi!

Syrjäkylille saadaan jotain eikä vain oteta entisetkin pois. Kirjastolla on tarjolla uusi palvelu, joka mahdollistaa asioinnin silloinkin kun henkilökuntaa ei ole paikalla. Helppo, maksuton ja kokeillusti hyvin toimiva tapa käydä kirjastossa palauttamassa, lainaamassa tai/ja lukemassa lehtiä. Tietysti siellä voi vaikka opiskella tai työskennelläkin.

Tarvitaan vain koodi, jonka saa tiskiltä ja kirjastokortti. Samaa koodia tarvitaan myös itsepalveluna lainattaessa vaikka henkilökuntaa olisikin paikalla. Ovella näytetään lukijaan kortti ja näpytellään numero, jolloin ovi aukeaa. Seuraavalla ovella vielä toinen tunnistus. Molemmilla ovilla on ohjeet kirjallisena nähtävissä, joten niitä seuraamalla ei voi epäonnistua. Sisällä sitten  on kameravalvonta, mutta jos on kiltisti niin eipä se haittaa. On aika ylellistä ihan omassa rauhassa tutkiskella ja valita kirjoja. Puhumattakaan siitä, ettei tarvitse stressata aukioloajoilla.  Ainoa rajoite on se, että lapset/nuoriso ei voi siellä yksin käydä varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella. Eikä kirjastoon tälläkään menetelmällä ihan kellon ympäri ja yösydännä voi mennä, mutta paljon tosiaan helpottaa kun ei tarvitse enää niin paljon miettiä ja vahtia aukioloaikoja. Henkilökunta auttaa, opastaa ja neuvoo mielellään tässäkin asiassa.

Hienoa, että tietotekniikasta on oikeaa hyötyä tavalliselle kansalaiselle. Meiltä vaaditaan vain, että käytämme tätä hienoa tilaisuutta reippaasti ja toisaalta ettemme käytä annettua mahdollisuutta mitenkään väärin (omaksi vahingoksemme).

Luonnollisesti aina voi pitäytyä vanhassa tyylissä, jos jotenkin arastelee omin nokkineen kirjastoon mennä.

Nyt alkaa olla käsillä hengitystietulehdusten sesonkiaika koulujen ja töiden alettua kesän jälkeen. Voi kokeilla jo ennalta ehkäisyyn ja myös taudin yllättäessä seuraavaa:

Tarvitaan

200 g        tuoretta inkivääriä

2                 sitruunan mehu

1 dl             hunajaa   (tai maun mukaan, mutta ei kannata korvata sokerilla)

1 l               vettä

Laita vesi ja raastettu inkivääri kattilaan ja keitä noin 20 minuuttia.

Siivilöi ja anna jäähtyä haaleaksi.

Lisää hunaja ja sitruunan mehu.  Huom! Hunajaa ja mehua ei kannata kovin kuumentaa, koska tehoaineet tuhoutuvat helposti liian kuumassa. (Ja varmasti mikroaaltouunissa!)

Lapsetkin saattavat suostua siemailemaan tätä. Oma apu paras apu.

Tällä voi olla muitakin terveysvaikutuksia, mutta tuskin juurikaan haittavaikutuksia. Paitsi sitrus- ja hunaja-allergikot tietysti jättäkööt käyttämättä.

Lisäksi D -vitamiinia päivittäin koko perheelle purkista. Sinkkikään ei ole pahitteeksi. Suolisto on tärkeässä roolissa koko terveyden ylläpitämisessä, joten maitohappobakteerien käyttö ei ole pahitteeksi. Tyrnimarjoissa on paljon C -vitamiinia. Terveelle pari päivässä riittää. Tutumpi hyvä vaihtoehto on vaikka lantturaaste.

Hyvästä käsihygieniasta huolehtiminen kannattaa myös aina. Käsidesiä ei tarvita – ihan tavallinen saippuapesu ja kunnollinen kuivaus riittää hyvin.  Käsipyyhkeet (jokaiselle oma) voisi  nyt vaihtaa tavallista useammin.