Annan päivästä myöhästyneesti

Anna leipoo joulun

Annan huolena oli aloittaa joululeipomukset oikeaan aikaan, 9.12. Entisvanhaan ihmiset menivät tavallisesti hyvin aikaisin nukkumaan, koska illat olivat pimeitä, eikä ollut nettiä eikä televisiota. Silloin myös herättiin hyvin varhain navetalle, viimeistään neljältä. Mutta juuri Annanpäivän aikaan ihmeellisesti yököteltiin ja yökukuttiin, sillä joululeivän paistoonkin ryhdyttiin keskiyöllä. Ja yöllä liikuttiin naapureissakin kakkuja anelemassa.

 

Pyhimys, Pyhä Anna on Neitsyt Marian äiti, eli Jeesuksen isoäiti. Annan päivää on vietetty vuodesta 1708 lähtien 9.12. – sitä ennen sitä vietettiin 15.12 – jotkut sananparret viittaavat tähän vanhempaan päivämäärään.

Koko suuresta ja värikkäästä keskiaikaisten pyhimysten parvesta juuri Anna on ehkä saanut kaikista eniten kotoisia, suomalaisia piirteitä. Hänellä on ollut Turun hiippakunnan pyhimyskalenterissa, jota koko Suomessa on tarkasti seurattu, oma muistopäivänsä, joulukuun 15:s. Varhaisin kirjoihin jäänyt merkintä siitä on vuodelta 1424. Noiden aikojen ajanlaskussa Annan päivä oli vuoden lyhin päivä eli ikivanha talvipäivän seisaus.

Pyhimystaustastaan huolimatta taikka sen ansiosta, Anna on suomalaisten parissa parhaiten säilynyt tunnettuna kansanperinteen parissa ja sen muovaamana hahmona. Annan päivään liittyvät sananparret ovat eläneet suomen kielessä jo noin 600 vuotta.

Annan päivänä pannaan jouluolutta, leivotaan, siivotaan, yökötellään – ja päivitellään yön pituutta

Anna, Leipä-Anna, aloittaa jouluoluen eli sahdin panon ja joululeipomukset, sekä suursiivouksen.

Nukkumaan ei ole kiire Annan päivänä, sillä ”onpa yötä yökötellä Annan päivän aikana”. Joululeivän tekoon ryhdyttiinkin keskiyöllä. Paikoin väki kulki annanyönä naapureissakin paistinkakkua anelemassa. Kun antoi omastaan, oli tulevan vuoden kalansaalis turvattu eikä leipä loppunut kesken.

”Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan”.
”Anni oluet panee”.
”Anna leipoo”.
”On päivää kesäistä, yötä Annan aikuista”.
”Kyllä on yötä yökytellä Annan päivän aikaista, kolmasti kokkohaukka kongasta laskeiksen”.
”On niin pitkä, kuin Annan aikuinen yö”.
”Annin päivän aikaan päivä on kissan sylen pituinen, on vain kaksi hämärää vastakkain”.
”Annin silmä on pitkäuninen”.
”On kylmää ja synkkää kuin Annan päivän aikaan”.

 

Anna on myös puuseppien, lapsettomien, hevosten ja ratsastajien, isovanhempien, äitien, perheenemäntien, kotiäitien, nyplääjien, ompelijattarien, kaivostyöläisten, taloudenhoitajien, tallimiesten – sekä köyhien, raskaana olevien ja hedelmättömyydestä kärsivien suojeluspyhimys.

”Lutun yö, Annan aatto:
kukko kolmesti orrelta putoo”.

Sananparressa ”Lutun” viittaa Luciaan. Vanhalla paikallaan 15.12. ollutta Annan päivää edelsi pari päivää aiemmin ollut Lucian päivä. Lucian päivästä on puhuttu Annan aattona. Lucian eli Lutun yö on perinnäistiedon mukaan vuoden pisin yö.

 

Kaiveltu netistä Tunturisusi.com -sivustolta

Advertisement