Apostoli Tuomas Kaksonen on se herra, jonka tehtäväksi on tullut aikojen saatossa tuoda kristikunnalle joulu. Tuomas tuo joulun ja taluttaa sen tupaan asti, tuoden mukanaan myös joulurauhan.
Savupirttien aikana tuomaanpäivänä savupirttejä pestiin ja valkaistiin jouluksi. Entisaikaan oli myös tapana peittää savupirtin seinät ja laki kauniisiin kuvioihin punotuilla, tuoksuvilla petäjäpäreillä. Näin pienempikin pirtti sai juhlavan leiman, suuremmasta puhumattakaan, sillä sehän oli kuin linnansali koristetapetteineen. ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti (13.1.) sen pois viepi”. ”Tuomas kulta joulun tuopi, Hiiva-Nuutti pois sen viepi”.
– Itä-Suomessa Sakka- eli Hiiva-Nuutin asemassa on usein paha Paavali. ”Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha”. ”Tuomas tuvan tarvitsee”.
Lutikat, kontrahdit ja lasten piiskaus Tuomaaseen on liittynyt kaikenlaista muutakin, kuin vain auvoista joulun aloittelua. Lutikat ja muut syöpäläiset yritettiin häätää taloista joko Tuomaana tai kolme päivää ennen sitä.
Torpparimaailmasssa Tuomas oli varsin surullinen päivä, sillä silloin irtisanottiin kontrahdit.
Keski-Pohjanmaalla äidyttiin piiskaamaan lapsia Tuomaana, jotta olisi saatu joulurauha – tai ainakin heitä uhkailtiin piiskuulla.
Tuomaan säät tuiskavat ja luistavat ”Mitä ennen Tuomasta tuiskaa, se jouluna vetenä luistaa”. ”Tuomas tuloo turkkinensa”.
– Pyryt olivat Tuomaanpäivänä odotettuja, sillä ”mitä ennen ennen Tuomasta kinostaa, kinostaa laariin”.
Jouluoluen maistelua ja onnellista eloa paitasillaan pirtin oljilla Tuomaanpäivänä joulun varsinaisten valmistelujen piti olla jo loppuun suoritettuja. Enää ei ollut aikaa teurastuksiin, oluenpanoon, leipomisiin tai kynttilän valamiseen. Kaiken ulkonaisen piti olla valmiina, kun Tuomas, joulun apostoli saapui. Sillä joulurauha on tarkoittanut myös rauhallisuutta ja lepoa arkisten askareiden hyörinässä, ei vain yhteiskunnallista ja lakeihin perustuvaa joulurauhaa.
Tuomaanpäivänä alettiin jo maistella, miten oli oluenpano onnistunut. Hyvät ruoat ja juomat kuuluivat tuomaanpäivään.
Tuomaanpäivää vietettiin paitasillaan pirtin oljilla, Jukolan veljesten tapaan. ”Tuomas tulee tuoppi kainalossa”. ”Kell’ ei oo Tuomaan päivänä, sill’ ei oo joulunakaan”. – Tuomaanpäivänä piti olla jo ruokaa ja juotavaa kaikki paikat pullollaan.
”Tuomas tulloo tuoppi käes koettalemmaa kaljan makua”. ”Tuomas tynnää”. – Tynnääminen tarkoittaa sitä, että oluet pantiin tynnyreihin, jotta niihin olisi saatu mahdollisimman hyvä maku jouluksi.
”Tuomas on aina juomas”. ”Tuomaana (olut-)kuurnat tippuu, silloin myös nokkatippaa lasten kippaan”.
Kirjan Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista I – Joulun vietto, sisällysluettelo havainnollistaa jouluperinteiden ja jouluaskareiden jakautumista eri päiville Itä-Suomessa 1800-luvulla seuraavaan tapaan:
21.12 – Tuomaan päivä. Tuomaanpäivä. Oluen pano. Nuotan veto. Kynttiläin teko. Ryynin teko.
23.12 – Joulun aaton-aatto. Tuvan sillanaluksen puhdistaminen. Veden kanto. Riihessä olo. Tuvan peso.
24.12 – Joulun aatto. Piirakasten teko. Viinan lasku. Saunan lämmittäminen. Vierasten vastaanotto. Saunan kylpy. Joulun tuojat. Illallinen.
25.12 – Joulupäivä. Aamurukous. Kirkkoon meno. Kirkossa olo. Kotiin tulo. Karjan konstaaminen. Kahvin juonti. Hartaushetki.
26.12 – Tahvananpäivä. (Tapaninpäivä). Tahvanan ajo. Joululeikkituvan pyyntö. Joululeikkiin meno. Niemelän Raisan ja Lippolan Juhanan liitto. Joululeikit. Vastakkaistanssi. Rinkitanssi. Laivasilla olo. Vuorotanssi.
27.12 – Kolmas joulupäivä. Sudennuotan veto. Paistisilla olo. Laulun ja ulkoluvun kilpailu. Rinnakkaistanssi. Panttisilla olo. Joulusaarna.
28.12 – Neljäs joulu eli lasten päivä (viimeispyhä). Hiirisillä olo. Sikasilla olo. Seulau juoksu. Parisilla olo. Neito kammiossa. Vanhan joulun loppu.
Horkankylässä 
Vastaa