Kirjoittanut horkankyla | 17 elokuun, 2016

Eläinten herkut

Nyt on juuri oivallinen hetki tehdä valmisteluja lintujen jouluherkkuja varten, vaikka ei muuten lintuja ruokkisikaan.

Ensin kerätään marjoja joko puutarhasta tai metsästä. Puut suorastaan notkuu pihlajanmarjoista tänä vuonna. Jos ei koristearonian sato kiinnosta itseä, niin linnut kyllä kiittävät niistäkin. Pihlajista voi kerätä hiukan lehtiäkin koristeeksi. Marjat voi joko kuivata tai pakastaa (jos on yhtään tilaa pakastimessa) myöhempää käyttöä varten. Marjat voivat olla terttuina tai irrallisina. Lehdet on pakastettava, koska kuivuneet eivät ole yhtä nättejä myöhemmin. Ahkerimmat viljan viljelijät ehkä ehtivät tai jaksavat tehdä lyhteitäkin. Tai antavat jonkun muun käydä pelollaan tekemässä muutaman lyhteen. Näille puuhille on sopiva aika juuri nyt.

Myöhemmin sitten hankitaan vielä siemeniä, pähkinöitä (kokonaisina tai rouheena) ja ryynejä tai hiutaleita sekä suolatonta rasvaa, esim munkkien paistorasvaa. Tavallisten jyvien lisäksi sopivat hirssit ja vaikka tattarit ja kaikki vanhat pussinpohjat kaapista sopivat tähän tarkoitukseen oikein hyvin. Ehkä omena- tai hedelmäkuutiotkin maistuisivat. Rasva sulatetaan kattilassa. Muottiin, joka voi olla vaikka tyhjä mehupurkki, laitetaan reunoille valmiiksi ne koristelehdet. Sulaneeseen, hiukan jäähtyneeseen rasvaan sekoitetaan marjat, siemenet ja jyvät. Seos kaadetaan muotteihin. Jos jaksaa hiukan nähdä vaivaa, niin voi yrittää laittaa punaiset marjat ulommaisiksi ihan vain ulkonäön vuoksi. Onnistuu ehkä helpoiten, jos marjat ovat terttuina. On hyvä myös laittaa seokseen lenkki narunpätkästä, jotta ripustaminen on helpompaa. Kannattaisi ehkä kokeilla sipulipussin verkkoakin päällimmäiseksi, jottei närhet tai oravat syö koko hoitoa heti aluksi. Jotkut käyttävät kukkaruukkuja muotteina ja pujottavat narun pohjassa olevasta reiästä. Rasvan suolattomuus on tärkeää, ettei linnut kuole suolaan ja janoon.

Tietysti lintujen jouluherkut voi tehdä jo nyt valmiiksi asti ja säilöä pakastimessa – siis jos siellä on tilaa. Punamarjaiset rasvaköntsät koristeltuna vihreillä lehdillä ovat aika jouluisia koristeita. Ne voi ripustaa ihan näkösällekin ilman että silmä sairastaa. Keltasirkuille siemenet ja jyvät on laitettava maahan, koska eivät osaa muualta ruokaa etsiä.

Muista eläimistä jänikset ilahtuvat kuivista heinistä, jotka voi viedä kauemmas pihapiiristä, ettei pupun hammas vahingossa eksy omenapuiden rungoille. Lisäruoka ei ole pahitteeksi kauriillekaan sydän talvella – etenkin jos on paksu lumi. Kuivat leivät, omenat ja porkkanat ovat jo ihan luksusta luonnonvaraisille eläimille ja auttavat selviämään kovista pakkasista. Suomen talvessa parhaimmillaankaan eläimillä ei ole mitenkään helpot päivät. Riittävä ruoka on tärkein asia niille pakkasessa ja muutenkin. Jos vie leivät ja muut kauemmas pihapiiristä, niin ei pikku jyrsijätkään ala  tunkea sisälle lämpimään. Vaikka ei muuten olisi kiinnostunut eläimistä tai ole huolestunut niiden selviämisestä, niin jouluna ehkä voisi silti muistaa niitäkin pienillä herkkupaloilla. Eikä kylän yhteinen ruokintapaikkakaan olisi mitenkään hassumpi ajatus.

Kirjoittanut horkankyla | 30 heinäkuun, 2016

Lisää kulttuuria

Kirjallisuuteen liittyen voi vielä kannustaa kaikkia tutustumaan äänikirjoihin. Niiden lyömätön hyvä puoli on se, että samalla voi tehdä muita hommia. Raajat ja silmät ovat vapaita tekemään mitä tahansa puuhaa, joka ei vaadi kovin paljoa ajatusten mukana oloa. Jotain yksinkertaista, mekaanista, jo lihasmuistissa olevaa. Voi tehdä helppoja käsitöitä, harrastaa liikuntaa, kuoria perunoita, maalata seinää, pyyhkiä pölyjä tai viihdyttää automatkalla lapsia lasten kirjoilla. Jotkut lastenkirjat ovat ihan kelvollisia aikuiseenkin makuun.

Valikoima on kohtuullisen kattava ja jos lukija on hyvä (ammattitaitoinen näyttelijä esimerkiksi) niin voi melkein tuntea olevansa läsnä (elokuva)teatterin katsomossa. Omalle mielikuvituksellekin jää hyvin tilaa toimia ja täydentää kuultua. Äänentoistolaitteissakin on valinnan varaa vaikka kuinka. Äänikirjat voivat olla aika hintavia, mutta kirjastot tulevat apuun tässäkin asiassa.

Äänikirjat ovat hyvänä apuna sairaille ja vanhuksille ajan kuluttamiseksi. Aina ei ole mahdollista tai jaksa itse lukea, mutta korvien väli kaipaa viihdykettä. Useat henkilöt voivat kuunnella yhtä aikaa ja yhdessä, jos vain on sama maku kirjallisuuden suhteen. Tosin keskustelu ei onnistu saman aikaisesti. Jos ryhmä haluaa keskustella kuulemastaan, se on tehtävä kuuntelun jälkeen.

Melko uusia mahdollisuuksia lukemiseen antavat sähköiset kirjat. Sekin on näppärä ja ilmeisesti edullinenkin vaihtoehto, jollei välttämättä halua rapistella paperisia kirjojen sivuja. Tekstin kokoa voi laitteissa säätää itselle sopivaksi. Valikoimat ovat laajoja ja monet laitteet ovat helppoja ja kevyitä ottaa mukaan matkoillekin.

Henkilöille, joilla on pysyviä ongelmia lukemisen kanssa, on olemassa Celia-palvelu. Ongelmat voivat olla näössä tai luetun hahmottamisessa. Luki-vaikeuksia omaaville tämä on ihan omiaan oleva apu. Palvelun piiriin päästäkseen on saatava todistus lääkäriltä tai muulta terveydenhuollon ammattilaiselta. Celia-palvelussa valikoimat ovat laajemmat kuin muualla ja maksuttomia käyttäjilleen.

Melkein voisi sanoa, että nykyään kaikki syyt olla tutustumatta kirjallisuuteen tai olla harrastamatta sitä ovat tekosyitä. Kotoakaan ei ole pakko poistua edes kirjojen noutamista varten.

 

 

Kirjoittanut horkankyla | 20 heinäkuun, 2016

Suomen historiaa

Raija Oranen on kirjoittanut kirjoissaan Suomen itsenäistymisen ajoista ja sen jälkeisistä vuosista elämän makuisesti. Niissä on repliikit tietysti keksittyjä, mutta muut faktat totuuden mukaisesti kohdillaan. Jos on historiasta yhtään kiinnostunut eikä välitä kuivasta, jäykästä ja pölyn tuoksuisesta historian kirjoituksesta, niin Orasen tuotanto on nappi valinta.

Hän on kirjoittanut Mannerheimia ja Linderiä (Mustion ja Kytäjän kartanon patruuuna) käsittelevän teoksen. Siinä käsitellään molempien vaiheet seikkaperäisesti. Mukana vilahtavat ainakin Edelfeldt ja Gallen.

Sitten on kaksi kirjaa Kekkosesta ja yksi Paasikivestä. Molemmat herrat heräävät henkiin ihan toisella tavalla kuin varsinaisissa historian kirjoissa. Heistä tulee tätä kautta ihan tutun oloisia, inhimillisiä ihmisiä.

Aurora Karamzinin elämää käsittelevä kirja liittyy myös Suomen varhaisiin vaiheisiin. Aurora on perustanut mm. Diakonissa laitoksen. Aurora-kirjassa ovat mukana myös e.m. Mannerheim ja Linderit sekä lisäksi Mushkin-Puskinit.

Fanny kertoo Sinebrycoffeista, suvun henkilöistä  ja heidän nimeään kantavan taidemuseon synnystä ja alkuvaiheista.

Mannerheim, Linderit, Aurora ja Mushkin-Puskinit liittyvät toisiinsa läheisesti.

Lisäksi voi mainita Palladium-sarjan Zhukovin suvun vaiheista ennen Suomen itsenäistymistä ja ihan uusimpana Achtén, joka kertoo tietysti laulajatar Aino Achtén vaiheista.

Näissä kaikissa siis on oikea historia mielenkiintoisessa ja elävässä muodossa. Syksyn sateiset päivät ja pimeät illat ovat pelastettu. Vaikka kirjat ovat paksuja, niin teksti ja tarinat etenevät helposti ja joustavasti – jopa hauskasti. Niitä tuskin malttaa kädestään laskea ennen loppua.

Orasella on kyllä paljon muutakin tuotantoa, mutta nämä keskittyvät tunnettuihin, eläneisiin henkilöihin ja heidän kauttaan elävässä elämässä tapahtuneisiin asioihin. Venäjän hovin, aateliston ja yläluokan käytännötkin avautuvat ihan uudella tavalla.

Voimme olla hyvin kiitollisia paitsi kirjailijalle, niin käytössämme olevasta hyvästä kirjastolaitoksesta. Toivottakaamme sille riittäviä määrärahoja ja pitkää ikää. Käyttäkäämme sen palveluita aktiivisesti.

Kirjoittanut horkankyla | 11 heinäkuun, 2016

Nähtävyyksiä

Lähistöllä on pari paikkaa, joihin voi olla  mukava tutustua paikkakuntalaistenkin. Tai mennä uudestaan, jos on jo joskus tullut käytyä. Usein kaikkein lähinnä oleviin ei tule mentyä.

Vaaruvuori on tietysti kaikille tuttu juttu, eikä siitä sen enempiä.

Toinen paikka jonne ainakin vieraita voisi viedä maisemia ihastelemaan on Oravivuoren kolmiomittaustorni. Käynti siellä käy kunnonkohotuslenkistäkin, jos sitä kaipaa. Eväät mukaan tai vähintään juotavaa on hyvä varata. Lisäksi kamera, kiikarit ja ehkä jopa joku kasvi- tai lintukirja . Pienimmät lapset rinkkaan, jos on epäily etteivät jaksa omin jaloin retkeillä. Autolla nimittäin ei pääse ihan tornin viereen.

Kolmas, hiukan kauempana, etenkin tekniikasta kiinnostuneille sopiva paikka on Radio ja puhelin museo Petäjävedellä. Siellä on esillä eri aikakausilta olevien tavallisten radioiden ja puhelinten lisäksi esimerkiksi tiedustelussa käytettyjä laitteita, armeijan laitteita ja poliisin  toimiston pöydällä olleet radiot ja puhelimet. Hiukan on aikoinaan saatu tuotua jopa rautaesiripun takaa tavaroita. Museo myy varaosia vanhoihin putkiradioihin. Radioita on huomattava määrä, joten ihan tunnissa sieltä ei välttämättä ulos selviä. Myös se on otettava huomioon lähtöä suunnitellessa, että museo on yläkerrassa eikä hissiä ole. Jos radioiden parissa alkaa pahasti hiukoa, niin keskustassa Kyläseppä tarjoaa hyvinkin kelvollista ruokaa tavalliseen makuun. Lisäksi keskustassa on vielä kesällä avoinna vanha kirkko, maailmanperintökohde. Sinne on parkkipaikalta matkaa, että se kannattaa huomioida, jos on ongelmia liikkumisen kanssa.

Luhangan puolelta, Joutsaan menevän tien varrelta, voi mainita näin kesäaikaan avoinna olevat Mäkitupalaismuseon ja Kerakiven keramiikkapajan –  jos haluaa sinne suunnalle ajella.

Muitakin tietysti on, mutta nämä eivät ehkä tule helposti mieleen. Niistä muista ehkä joskus toiste lisää.

 

Kirjoittanut horkankyla | 6 heinäkuun, 2016

Tapahtumia lähiaikoina

Katiskakalastuksen MM 2016 Painaajärvellä  6.-7.8.2016

http://www.hyrkkola.fi/kylayhdistys/katiskamm-2016.html

 

NESTE RALLI   28.-31.07.2016

Kannattaa tarkistaa ja varmistaa teiden sulkuajat jo hyvissä ajoin.

Horkka 1 ja 2 perjantaina 29.07., sulku klo 8.30 – 23.00

Saalahti 1 ja 2 lauantaina 30.07.,  sulku 8.45 – 22.15

 

 

MAALAISMARKKINAT  Suojakalliolla 10.09.2016

Kirjoittanut horkankyla | 17 kesäkuun, 2016

Nesteytys

Riittävän nesteen nauttiminen on aina tärkeää, mutta tietysti erityisesti helteellä ja fyysisen rasituksen yhteydessä.

Tässä pari vinkkiä, joiden avulla saa ehkä paremmin juotua riittävästi.

MAKUVESI

Kannulliseen tavallista kraanavettä voi mauksi pistää monen moisia juttuja. Yksi hyvä on mustaherukan lehdet kera (luomu)sitruunan viipaleet. Samoilla lehdillä ja viipaleilla pärjää pari päivää lisäämällä vain vettä käytetyn tilalle. Muita makuja ja vaihtelua saa esim vaikka kurkun siivuista, sitruunamelissasta, mintusta, ruusun terälehdistä ja mesiangervosta. Eri hedelmät ja marjat ovat erinomaisen hyviä. Kovakuoriset marjat kannattaa hiukan rikkoa, jotta maku irtoaa paremmin.  Aina nämä kaupan makuvedet päihittää.

PIHLAJANLEHTIJUOMA

2 litraa pihlajan lehtiä

2 tl viini- tai sitruunahappoa (apteekista)

2 l vettä

1-2 dl sokeria

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja liuota happo veteen. Kaada kiehuvan kuuma vesi lehtien päälle ja anna hautua vedessä yön yli. Siivilöi. Kuumenna nestettä sen verran, että saat sokerin liuotettua siihen. Jäähdyttyään juoma on valmista nautittavaksi. Suositellaan juotavaksi jääkylmänä. Sama menetelmä sopii käytettäväksi muidenkin lehtien kanssa, kuten nuo mustaherukan lehdet. Puolukoista näin tehtävä mehuhan on jo vanha tuttu.

INKIVÄÄRIJUOMA

200 g inkivääriä

2 sitruunaa (luomu)

1 dl hunajaa

1 l vettä

Inkivääriraastetta keitetään vedessä n 20 min. Siivilöidään ja jäähdytetään hieman. Lisätään hunaja ja sitruunan mehu. Kannattaa jäähdyttää, jotta hunajan tehoaineet eivät tuhoudu. Tämä etenkin syksymmällä suositeltavaa, jotta pöpöt eivät saa jalansijaa lomakauden loputtua ja koulujen alettua. Himokuntoilijat ja mahatautipotilaat voisivat tähän lisätä vielä hiukan suolaakin. Ja he, joilla on nesteen ja/tai muuten imeytymisen kanssa ongelmia. Suola edesauttaa imeytymistä. Hunajan määrää voi säätää makunsa mukaiseksi.

 

 

Kirjoittanut horkankyla | 14 kesäkuun, 2016

Kuusenkerkkäsiirappi, helppo

Helppo versio kuusenkerkkäsiirapista on tämä:

Purkkiin kerroksittain kerkkiä ja sokeria. Kerkkien neulaset voivat pilkistää sokerista. Tiivistetään ja purkin kansi kiinni. Ei vettä, ei mitään muuta. Annetaan purkin olla ihan huoneen lämmössä, välillä voi joskus käännellä purkkia ja 1,5 viikon kuluttua voi siivilöidä kerkät pois.

Mielestäni kerkät ovat käyttökelpoisia niin kauan kun ovat pehmeitä, vaikka olisivat jo ihan vauvavaiheesta kasvaneet ulos. Eri kuusilajikkeilla kerkät kasvavat hiukan eri tahtiin, joten jos on hiukan myöhässä niin silti voi löytyä yksilöitä, joissa kerkät ovat vielä käyttökelpoisia.

Parhaimman makuista tulee tummaan sokeriin, kuten intiaanisokeriin, tehtynä. Kannattaa tehdä vaikka pari satsia, niin toista voi käyttää jälkiruokakastikkeena (ihan totta!) ja yskän ennaltaehkäisynä. Ja toista säästellä sitten sen yskän varalle.

Kirjoittanut horkankyla | 13 kesäkuun, 2016

Metsäpetohavaintoja

Järvenpäässä Tuohikotasentien  lähettyvillä nähty karhu ja useampiakin kesäkuun alkupuolella 2016.

Ahma nähty Eräriihelän lähettyvillä huhtikuun loppupuolella 2016.

Jos olet tehnyt metsäpetohavaintoja voit lisätä niitä alla olevaan komentti-laatikkoon. Lisäämme niitä tänne kun saamme tietoja.

Kirjoittanut horkankyla | 24 toukokuun, 2016

Naisten hemmottelupäivä lauantaina 28.5.2016

Naisten hemmottelupäivä

Kirjoittanut horkankyla | 6 huhtikuun, 2016

Vuosikokous 6.4.2016

Kyläyhdistyksen vuosikokous kylätuvalla keskiviikkona 6.4. klo 18.30. Tervetuloa!

« Newer Posts - Older Posts »

Kategoriat