Kirjoittanut horkankyla | 23 syyskuun, 2016

Mikkelinpäivä


Mikkelinpäivää on alun alkaen vietetty arkkienkeli Mikaelin kunniaksi. Nykyään se on luterilaisen kirkon ainoa enkeleiden päivä. Kaikille enkeleille yhteinen päivä. Vuodesta 1772 alkaen Mikkelinpäivä on ollut sunnuntaina 29. 9. tai jos se on arkipäivä, niin seuraavana sunnuntaina. Siispä kun tänä vuonna 29.9. on torstai, niin Mikkelinpäivä on seuraavana viikonvaihteena.

Läntisessä maailmassa arkkienkeli Mikael tuli tunnetuksi ihmisten keskuudessa paremmin ristiretkien myötä. Niinpä monia kirkkoja, muita kristillisiä rakennuksia ja paikkoja on nimetty Mikaelin mukaan. Suomessa 10 keskiaikaista kirkkoa ja yksi kaupunki liittyvät nimellään häneen. Savilahden seurakunnan kirkon (rakennettu 1300-luvulla) mukaan alettiin koko pitäjää kutsua Mikkeliksi ja kaupunkioikeudet se sai 1838.

Arkkienkeli Mikael kuvataan yleensä sotilasvarusteissa keihäineen, miekkoineen päivineen ja häntä pyydetään suojelemaan meitä pahalta yhdessä varsinaisten henkilökohtaisten Suojelusenkeleiden kanssa. Ikoneissa Mikael on ollut hyvin suosittu aihe ja hänen värinsä on sininen. Virolaiset ovat jopa nimenneet koko syyskuun Mikaelin mukaan ’mihklikuuksi’.

Mikkelinpäivä on oli ennen vanhaan tärkeä kesän ja syksyn taitekohta. Sadonkorjuu lopetettiin. Nauriiden piti olla kuopassa ja akkojen tuvassa, eli naiset siirtyivät sisätöihin. Lehmät otettiin navettaan sisälle ja paimenetkin pääsivät vihdoin kirkkoon kesätauon jälkeen.

Markkinoita ja erilaisia juhlia pidettiin; uhrattiinpa jopa pässi itäisen esimerkin mukaisesti. Pässi valittiin jo keväällä,  jätettiin keritsemättä, syksyllä teurastettiin ja syötiin. Länsi-Suomessa tämä tapa oli harvinaisempi ja hiukan toisenlainen tavoiltaan. Sadonkorjuuaiheisia tapahtumia on monilla paikkakunnilla tänäkin vuonna. Seurakunnissa on perhemessuja, koska lasten yhteyden enkeleihin sanotaan Raamatussa olevan läheinen.

Kuningas Maunu Eerikinpojan poistettua orjuuden 1335 yleistyivät palvelusväen vuosisopimukset. Sopimukset uusittiin yleensä juuri mikonpäivän aikaan. Piioilla, rengeillä ja muilla oli samassa yhteydessä vuotuinen lomansa, runtuviikko, jonka jälkeen tuli muutto uuteen paikkaan, jos ei vanhaa sopimusta jatkettu syystä tai toisesta. Jo 1664 määrätään asetuksessa, että vapaata on saatava ”seitsemän yötä palvelusvuosien välillä, ei enempää”. Vasta 1816 tämä viikko siirrettiin Mikkelinpäivästä marraskuun ensimmäiseen ja vapaa muuttui kaksiviikkoiseksi. Vähävaraiset suosivat enkelien muistopäivää hääpäivänään.

Mikkelinpäivään liitettiin myös erilaisia uskomuksia ja taikoja, kuten juhlapäiviin yleensäkin. Syyssäitä ennustettiin – kylmä mikonpäivä tiesi varhaista kevään tuloa.

Näinä levottomina aikoina on arkkienkeli Mikael ja Suojelusenkelit, etten sanoisi täystyöllistettyjä, jopa lähes ylityöllistettyjä.

Lähde: http://www.urhoklubi.net  (lisää tästä aiheesta ja muustakin kerrotaan sivuston kansanperinneosassa)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggaajaa tykkää tästä: